Isovanhempien tiedetään auttavan lapsiaan ja lapsenlapsiaan monin tavoin. Usein tärkein avunmuoto on lastenlasten hoitaminen, johon osallistuu valtaosa pienten lasten isovanhemmista. Koska ihmisillä on taipumus auttaa geneettisiä sukulaisiaan enemmän kuin muita henkilöitä, usein on oletettu, että isovanhemmat suosivat biologisia lastenlapsia adoptoitujen kustannuksella.

Tuoreessa tutkimusartikkelissamme havaitsimme, että isovanhemmat hoitavat biologisia ja adoptoituja jälkeläisiään yhtä paljon. Tämä ilmeni sekä silloin kun isovanhemman oma aikuinen lapsi oli adoptoitu että silloin kuin lapsenlapsi oli adoptoitu. Tutkimuksessa selvisi lisäksi, että isovanhemmat hoitavat enemmän biologisten kuin lapsipuoltensa lapsia ja, että he hoitavat enemmän biologisia lapsenlapsia kuin lapsenlapsipuolia.

Tutkimuksen tulokset perustuvat kahteen ylikansalliseen kyselytutkimukseen, jotka ovat Survey of Health, Ageing and Retirement in Europe ja Generations and Gender Surveys. Väestöliitto vastaa näiden molempien kyselyaineistojen keräämisestä Suomessa.

Tutkimuksemme tulokset voivat liittyä siihen, että kiintymysprosessi biologisia ja adoptoituja lapsia kohtaan on hyvin samanlainen, kun taas lapsipuoliin kiintyminen liittyy enemmän vanhempien välisiin suhteisiin. Adoptiolapset myös usein tarvitsevat enemmän tukea kuin  biologiset lapset, mikä voi osaltaan selittää sitä, miksi isovanhemmat hoitavat heitä niin paljon. Lapsipuolet taas ovat usein yhteydessä myös siihen biologiseen vanhempaansa, joka ei ole heidän pääasiallinen huoltajansa, jolloin tarve isovanhempien tuelle voi olla vähäisempi. Suuri osa adoptioista myös tapahtuu perheiden sisällä, jolloin isovanhemmat itse asiassa ovat sukua adoptoiduille lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Esimerkiksi jos vanhempi adoptoi täyssisaruksensa lapsen, tämä lapsi on yhtä läheistä sukua isovanhemmalle kuin isovanhemman muutkin lapsenlapset.

Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että sukulaisten auttaminen ei ole yksinomaan sidoksissa geneettiseen sukulaisuuteen.

Antti O. Tanskanen & Mirkka Danielsbacka

Tanskanen työskentelee sosiologian professorina (ma.) ja Danielsbacka sosiologian apulaisprofessorina. Turun yliopistossa. Molemmat ovat Väestöntutkimuslaitoksen vierailevia tutkijoita.

Tanskanen, A. O., Danielsbacka, M., & Rotkirch, A. (2020). Grandparental Childcare for Biological, Adopted, and Step-Offspring: Findings from Cross-National Surveys. Evolutionary Psychology, 18(1).