Yksilöiden välinen tasa-arvoisuus ja epätasa-arvoisuus työelämässä tuli monin tavoin näkyväksi, kun uutiset koronaviruksesta kiihtyivät ja Suomenkin hallitus linjasi uudet voimaan tulevat rajoitukset ja suositeltavat toimintatavat työelämään.

Työnteon ja toimeentulon hankkimisen olosuhteet vaihtelevat tällä hetkellä kovasti. Kannan huolta esimerkiksi niistä hoiva- ja palvelualoilla työskentelevistä, jotka ovat päivittäin intensiivisesti asiakas- ja hoivakontakteissa. Lisäksi ryhmä, joka nousee väistämättä ajatuksiini ovat eri alojen yrittäjät, pienyrittäjät ja kulttuurialoilla työskentelevät, joista moniin koronaepidemia iskee nyt suurina taloudellisina menetyksinä ja tulevaisuuden epävarmuutena.

Mikään vakuutus ei korvaa niitä tappiota, joita ansiotulojen menetys peruutetuista tilaisuuksista, tapahtumista, konserteista ja esityksistä aiheutuu. Menetysten hintalappu nähdään paljon myöhemmin, kun epidemia on jo laantunut.

Onneksi Suomessa tähänkin jo mietitään yhteiskunnan tasolla ennakoivasti ratkaisukeinoja.

Etätyön lisäämisen mahdollisuuksista ja haasteista on kirjoitettu viime päivinä todella paljon. Voi olla, että tämä poikkeuksellinen jakso muuttaa työelämän toimintatapoja pysyvästikin. Tulee olemaan aika ennen koronaa ja sen jälkeen.

Esimerkiksi omassa perheessäni kaksi kouluikäistä nuorta tekee nyt eri alustojen kautta koulutehtäviä etänä tai on luokan whatsapp-ryhmän ja hangoutsin kautta näköyhteydessä toisiinsa ja opettajaan. Opettajat ohjaavat koulutyötä ja seuraavat oppimista kodeistaan käsin – digiloikan saavutuksia tämäkin alalla, jossa vielä joitakin vuosia sitten etätyötä pidettiin lähes mahdottomana ajatuksena. Myös esikoisen korkeakouluopinnot toteutuvat kokonaan etänä, koska luennot ja muu lähiopetus on peruttu.

Monilla työpaikoilla Suomessa etätyösuositus aiheutti huokauksen, mutta eri syistä. Toisilla työpaikoilla huokaistiin helpotuksesta, koska etämahdollisuus oli ollut jo pitkään käytössä, siihen tarvittavat laitteet ja digiteknologia testattuna. Nyt vain etätyön ja sen piirissä olevien ihmisten määrää entisestään lisättiin.

Toisilla työpaikoilla puolestaan on harmiteltu sitä, miten etämahdollisuuksien parantamisesta oli puhuttu pitkään, mutta konkreettisia edistysaskeleita ei ole ehditty tai haluttu tehdä. Nyt korona teki tarpeen konkreettisella tavalla näkyväksi, mutta varautumisaika oli liian lyhyt.

Onneksi myös nopeita ratkaisuja etätyön rakentamiseksi on mahdollista tehdä, jos tahtoa ja resursseja työpaikalta löytyy.

Työpaikoilla on huomioitava myös, että jos kotona on kolme alle kouluikäistä lasta 24/7, eikä esimerkiksi isovanhempien apua nyt tässä tilanteessa voi käyttää, on työnteon tehokkuus ja ajankäyttö erilaista kuin normaalisti.

Poikkeustila nosti tasa-arvon näkökulmasta esille isoja asioita. Päällimmäisenä on vakuuttuminen siitä, että olemme kaikki ihmisarvoltamme tasa-arvoisia. Sen sijaan mm. se, mitä työtä teemme, missä maassa ja minkä hoitojärjestelmän piirissä elämme, mikä on oma ja läheistemme terveydentila tai minkä verran vararuokavarastojen keräämiseen tai läheisten apuun voi turvautua lähiviikkojen ja -kuukausien aikana, tekee ihmisten yksilöllisistä tilanteista erilaisia. Emme ole näissä asioissa aina kovinkaan tasa-arvoisissa ja yhdenvertaisissa tilanteissa.

Vastailen itse mielessäni ja yhdessä perheeni kanssa tällä hetkellä kysymyksiin, joita en vielä muutama viikko sitten tiennyt olevan olemassakaan. Päivitän tietojani, ja samalla huomaan, että uutisvirran loputtomuudelta on tarve välillä suojautua.

Lähtiessäni viime maanantaina kirjastosta, josta hain tärkeän teoksen tulevaa kirjastotaukoa ajatellen, tuntui että jotakin suurempaa kuin kirjaston ovi meni perässäni kiinni. Sanoin kirjastovirkailijalle: Tavataan keväämmällä – kyllä tästä selvitään.