Vessapaperihylly ammottaa tyhjyyttään. Päivystävät puhelimet tukkeutuvat soittajista. Twitterissä kiihkeät, vaativat, tuohtuneet ja vihaiset kommentit sinkoilevat. Onko katastrofi ovella? Kuolemmeko kaikki kohta? Kyse on nuhakuume-epidemiasta. Tosin vanhuksille ja sairaille vaarallisesta sellaisesta.

Pelko on ehkä ihmisen alkukantaisin tunne, jonka jaamme eläinten kanssa. Pelolla on ihmisen hengissä säilymiselle tärkeä tehtävä, koska se on kehittynyt miljoonien vuosien evoluution saatossa suojelemaan elämää.

Pelko laittaa ihmisen joko taistelemaan tai pakenemaan: välttämään tai tuhoamaan eloonjäämistä uhkaavan asian. Pelon taustalla on perimmäinen halu väistää kuolemaa ja kipua.

Nykymaailmassa useimmat vaarat ovat jotakin ihan muuta kuin vastaantulevan puukkotappelijan tai holtittomasti etenevän auton aiheuttamat uhkat. Kuolemme aivojamme kuluttavaan dementiaan, aggressiiviseen syöpään, kalkkeutuneiden verisuonten aikaansaamaan sydänkohtaukseen, diabeteksen tuhoamien munuaisten pettämiseen tai virusinfektion seurauksiin. Pelolla ei ole enää selkeää kohdetta kun kuoleman torjuntaa on tehtävä joka päivä, osana arkisia tapoja.

Kenenkään hengissä säilyminen ei ole vessapaperista kiinni. Vessapaperin tuotanto tai kuljetus kauppoihin ei tiettävästi ole vaarassa lamaantua korona-epidemian vuoksi. Silti sitä hamstrataan. Pelko saa aikaan toissijaista toimintaa.

Pelon vallassa alamme käyttäytyä kuin saaliseläimet. Pakenemme päättömästi, koska muutkin niin tekevät. Kuten pillastunut hevonen, kiihdytämme kohti taivaanrantaa muun lauman mukana. Vasta myöhemmin käännymme katsomaan, oliko pakenemiseen syytä. Huono puoli on se, että joukon mukana voimme päätyä vielä suurempaan hätään. Lähdemme juoksemaan sudelta turvaan, mutta ryntäämme jyrkänteeltä alas.

Tätä toimintamekanismia edesmennyt epidemiologi ja kansanvalistaja Hans Rosling kutsui hätävaistoksi Faktojen maailma -kirjassaan. Kun meissä syntyy tunne yhteisönä vaarassa olemisesta, halutaan suuria ja näyttäviä tekoja, ja nopeasti. Isot teot kuten rajan sulkemiset tyynnyttävät ihmisjoukkoja. Niistä tulee tunne, että jotakin tehdään turvallisuuden takaamiseksi ja uhan poistamiseksi.

Pelko on kuitenkin huono neuvonantaja. Se saa ihmiset kannattamaan radikaaleja, usein hyödyttömiä ja pahimmillaan vahingollisia toimia. Hätävaiston havaitessaan kannattaa vetää henkeä, perehtyä tosiasioihin, katsoa rauhassa eri vaihtoehtoja ja kieltäytyä paniikinomaisista toimista. Kuten ostamasta vessapaperia kaappeja täyteen. Paali paperia on turvallinen, pehmeä ja iso. Mutta sillä barrikadilla tuskin koronaa kukistetaan.