Kun perheessä on pieniä lapsia, täytyy perheen tavalla tai toisella pohtia miten lastenhoito järjestetään. Lapsen vanhempien ja sukulaisten lisäksi monet valitsevat myös kunnallisen tai yksityisen varhaiskasvatuksen. Jos perheessä päädytään varhaiskasvatukseen (päiväkodit, perhepäivähoito), pohditaan milloin olisi hyvä aika aloittaa hoito kodin ulkopuolella. Päätökseen vaikuttavat käsitykset sopivasta aloitusiästä, aikuisten mahdolliset työ- tai opiskelukuviot ja ennen kaikkea ajatus siitä, että milloin on mahdollista saada sopiva hoitopaikka itselle sopivasta paikasta. Monissa kunnissa päivähoitopaikkoja on liian vähän, joten vanhemmat joutuvat tekemään päätöksiä myös muista kuin omista lähtökohdista käsin.

Keväisin monet vauva- ja lapsiperheet miettivät seuraavan syksyn lastenhoitojärjestelyitään. Usein hoitohakemus täytyy jättää 4 kuukautta ennen hoidon aloitusta, mutta joskus jopa aiemmin. Monet vanhemmat aloittavat työt tai opinnot elokuussa, jolloin hakemus täytyy jättää ennen huhtikuuta. Töiden ja opintojen aloitus juuri elokuussa voi olla täysin vanhemmista itsestään lähtevää, mutta se voi olla myös todennäköisyyksillä pelaamista tai jonkinlaisen pakon sanelemaa. Varhaiskasvatukseen tulee paljon aloituspaikkoja juuri elokuussa, koska kokonainen ikäluokka aloittaa silloin koulussa. Näin ollen ne vanhemmat, jotka ehkä mielellään aloittaisivat lapselleen varhaiskasvatuksen muutaman kuukauden myöhemmin, saattavat sopivan hoitopaikan löytymisen paineessa aikaistaa aloitusta, jotta heillä on paremmat mahdollisuudet saada haluamansa paikka.

Toivoisin, että vanhemmat voisivat hakea päivähoidon aloitusta silloin kun se on heille (työ-, opiskelu- tai muista syistä) sopivaa. Ei silloin, kun arvelevat saavansa sen paikan, mitä haluavat. Ymmärrän, että arvioita lapsimääristä tietyillä alueilla voi toisinaan olla vaikea tehdä. Jossain myös fyysisten tilojen ja henkilökunnan puute vaikeuttavat riittävien hoitopaikkojen saamista. Mutta kuinka paljon tässä on kyse lopulta rahasta ja siitä mitä asioita pidetään tärkeinä?

Mietin, että voisiko varhaiskasvatusta pitää mieluummin hiukan liian väljänä? Niin, että lapsia olisi hieman vähemmän kuin maksimimäärä, jotta myöhemmin tulevat mahtuvat hyvin ryhmiin? Jos aikuisia olisikin enemmän kuin välttämätön minimi? Vaikka tämä maksaisikin hiukan enemmän, kuin juuri äärilleen viety mitoitus. Itse ajattelen, että varhaiskasvatus on monella tavalla tärkeä asia lasten kasvussa. Monet lapset viettävät suuren osan valveillaoloajastaan päivähoidossa. Näissä ryhmissä lasten sosiaaliset ja tunnetaidot kehittyvät. Näissä ryhmissä lapsille kehittyy kokemus siitä hyväksytäänkö heitä ryhmään. Ajattelen, että laadukas (tarpeeksi pienet ja kiireettömät ryhmät mahdollisimman pysyvillä jäsenillä) varhaiskasvatus myös tukee lasten mielenterveyttä.

Tarvitsemme siis riittävän henkilöstön (joilla on kannustava palkka) ja riittävät tukipalvelut (kuraattorit, psykologit, työnohjaus ja koulutusmahdollisuus henkilöstölle). Luin erittäin innostuneena uutista varhaiskasvatuksen kuraattori- ja psykologipalvelusta. Toivottavasti kuraattorit ja psykologit ovat pian kaikkien lasten ja perheiden saatavilla. Yhteiskunnan tulee olla yksilöitä varten, ei toisin päin – myös kaikkein pienimpien kohdalla.

Milla Sinnemäki
Perhesuhteiden asiantuntija