Yksinasujien määrä on jatkuvassa kasvussa, ollen suurissa kaupungeissa jo lähes puolet kaikista ruokakunnista. Yksinasuminen ei ole synonyymi yksinäisyydelle ja moni yksinasuja omaakin suuren joukon perhettä, ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa viettää aikaa, saada tukea, jakaa kokemuksia, harrastaa jne. Mutta moni yksiasuja on myös yksinäinen.

Yksinäisyys on kuin kansantauti – se tappaa ilon elämästä. Yksinäisyys masentaa ja tekee surulliseksi, vie voimat ja ahdistaa. Hämmästyttävän usein voi nykyään tavata perheellisen yksinäisen. Lapsen tai aikuisen, joka kokee olevansa yksinäinen, vaikka ympärillä on rakastava puoliso, sisaruksia tai suuri suku. Yksinäiseksi voi siis tuntea itsensä vaikka olisi Yksi suuresta joukosta.

Yksinäisyys alkaa usein kotoa ja päättyy kotiin. Yksinäisen työ- tai koulupäivän jälkeen tulee yksin kotiin. Ja sieltä kotoa on vaikea lähteä, jos ei ole kenen luo mennä tai ketä tavata. Ei ketään, jolle soittaa tai tekstata – tai jos joku onkin, kehtaako sitä? Kehtaako sanoa, että soitin, vaikka ei ole mitään asiaa. Soitin vain jutellakseni jonkun kanssa, häiritsen varmaan?

Entä mitä tapahtuu, kun naapurustoon muuttaa Uusi Tulokas? Niitä naapureita, jotka toivottavat Tulokkaan tervetulleeksi taloon tai kylään on harvassa. Useimmiten tarvitaan pitkähkö tarkkailuaika ennen kuin uutta naapuria moikataan rapussa tai kylän raitilla. Puhumattakaan siitä, että Uusi Tulokas kutsuttaisiin kylään.

Naapureista kuitenkin puhutaan. Uusia naapureita ihmetellään ja porukalla tuumataan, mistä ja miksi ovat tulleet, millaisia ihmisiä ovat, mitä mahtavat tehdä tai kuinka kauan kylällä viipyä. Naapureista ollaan siis kiinnostuneita, mutta salaa. Naapureita tarkkaillaan, arvioidaan ja arvostellaankin. Varsinkin, jos Uusi Tulokas tekee virheen pesutuvassa, jättää roskat lajittelematta, tai valmistaa ruokaa, jonka tuoksu leviää käytäville, kuuntelee vierasta musiikkia tai muuten vaan käyttäytyy toisin.

Hetkessä Uusi Tulokas on muuttunut Samankaltaisten puheessa Vääränlaiseksi. Ja koska kukaan ei Uuden Tulokaan kanssa puhu, ei Tulokas edes tiedä muuttuneensa Vääränlaiseksi. Sen sijaan Yksinäiseksi hän huomaa muuttuneensa. Ja Yksinäisen on vaikea lähteä kotoaan, jolloin todennäköisyys sen toisen Yksinäisen kohtaamiseen on minimaalinen.

Naapurin ovikelloa saa soittaa, kylään saa kutsua, pesutuvassa saa neuvoa ja roskakatoksessa auttaa lajittelussa. Kun kohtaamme toisemme ystävällisesti, avuliaina, syyttämättä ja kritisoimatta, emme auta vain Uutta Tulokasta. Myönteinen suhtautuminen kanssaihmisiin on paras tapa hoitaa myös mielenterveyttä, laajentaa omaa kokemusmaailmaa ja ystäväpiiriä, tutustua uusiin asioihin ja vähentää omaa yksinäisyyttä.

Yksinäisyyden torjuminen alkaa yksilöstä, sinusta, minusta, naapurista. Mikään raha ei korvaa hetkeä, jolloin Yksinäinen huomaa saaneensa ystävän. Se Yksinäinen voit olla myös sinä.

Apua ja tukea

http://www.hyvakysymys.fi
https://www.mll.fi/vanhemmille/toiminta-lapsiperheille/ystavaksi-maahanmuuttajaaidille-toiminta/
https://www.kvtuki57.fi/toiminta/kaveritoiminta
https://www.punainenristi.fi/tule-mukaan/ystavaksi
https://evl.fi/osallistu/anna-aikaasi/ystavatoiminta#8f89e488
https://www.hdl.fi/tukea-ja-toimintaa/maahanmuuttajille/kummiperhetoiminta/