Tällä viikolla on vietetty Väestöliiton nuorisotyöryhmän järjestämää seksuaalikasvatusviikkoa Veckan Sex, jonka aikana nuorisotyöläiset kampanjoivat moninaisen seksuaalikasvatuksen puolesta.

Vaikka suomalainen kouluissa tarjottava seksuaalikasvatus voidaan nähdä arvovapaana, neutraalina ja tieteellisesti perusteltuna, voidaan kuitenkin väittää, että se luo ja uusintaa erinäisiä normeja. Kokonaisvaltaisuudesta huolimatta seksuaalikasvatus on riitättämätöntä, mikäli se poissulkee sisällöistään tietyt kehot, identiteetit ja tavat harrastaa seksiä. Ulossulkeminen voi aiheuttaa vaaroja myös seksuaaliterveydelle.

Koulun heteronormatiivisuutta väitöskirjassaan tutkinut Jukka Lehtonen esittää, että koulun seksuaalikasvatus on biologislähtöistä ja keskittyy suurimmilta osiin lisääntymisen mahdollistavaan, heteronormatiiviseen miehen ja naisen väliseen seksiin. Tämä sivuuttaa muun muassa ei-heteroseksuaalisuuden, moninaiset muut seksinharrastustavat sekä sukupuolen moninaisuuden. Lehtosen väitöskirjasta on aikaa jo kohta 20 vuotta, ja tilanteen luulisi sittemmin parantuneen, mutta tuoreempienkin tutkimusten mukaan näin ei taida olla.

Miksi on sitten tärkeää pohtia ja mielellään myös purkaa seksuaalikasvatuksen normatiivisuutta? Toki siksi, että on paljon nuoria, jotka kokevat, etteivät he tule nähdyiksi ja että heidän olemassaolonsa kumitetaan, kun heidän kokemuksilleen ei löydy vastinetta kouluopetuksesta. Toinen painava syy on myös se, että seksuaalikasvatuksen käsitellessä lähinnä lisääntymisen mahdollistavaa seksiä, keskittyy ehkäisyoppikin näin vain tällaiseen seksiin, jolloin on vaara, että nuorten tietämys ehkäisystä on puutteellinen. Tämä koskee eritoten ei-heteroseksuaalisia nuoria, mutta myös enenevissä määrin heteroseksuaalisia nuoria, joiden seksinharrastamistekniikat ovat monipuolistuneet.

Puutteellinen tieto voi johtaa riskikäyttäytymiseen ja vaarantaa seksuaaliterveyden, kun esimerkiksi uuden kumppanin kanssa suuseksiltä harrastamiselta ei tajuta suojautua.  HS-uutisen mukaan suuseksi on yleistynyt, ja nuorempi sukupolvi harrastaa seksiä useampien kumppaneiden kanssa. Muuttuneet seksitavat ovat lisänneet papilloomavirustartuntoja pään ja kaulan alueella, mikä puolestaan on lisännyt alueen syöpiä alle 40-vuotiailla. Kansallisen HPV-rokoteohjelman laajentaminen poikiin ehkäisisi tartuntoja, mutta kenties myös moninaisempi kasvatus?

Olisi ehdottoman tärkeää, että jo Opetushallituksen laatimissa opetussuunnitelman perusteissa alettaisiin painottaa normikriittistä ja moninaista seksuaalikasvatusta paljon nykyistä ponnekkaammin, mikä sitten suodattuisi myös oppikirjoihin, kunta- ja oppilaitoskohtaisiin opetussuunnitelmiin sekä varsinaisille seksuaalikasvatustunneille. Ehdottoman tärkeää on myös tarjota seksuaalikasvatusta tarjoaville opettajille lisää opetusta ja työkaluja, jotta he olisivat entistä pelottomampia ja kyvykkäämpiä opettamaan seksuaalisuudesta normikriittisyys ja moninaisuus huomioiden. Tällaisesta toimii hienona esimerkki Helsingin kaupunginvaltuutetun Alviina Alametsän läpimennyt aloite, jonka myötä Helsingin kaupungissa erikseen valittavissa peruskouluissa startataan pilottihanke, jossa kouluihin saadaan koulutetut seksuaalikasvattajat koulujen henkilöstöä kouluttamalla ja asiantuntijoita palkkaamalla.

Emmi Rantanen
Väestöliiton nuorisotyöryhä

Lähteet:

• Lehtonen 2003, 56-58
• Helsingin Sanomien uutinen  
• THL
• Alviina Alamestän loite