Isyys on arvokasta, ja isän vanhemmuus omalle lapselle yksi elämän peruspilareista, jota on vaikea korvata.

Tarvitsemme lisää isiä, jotka jäävät perhevapaille. Ja isiä, jotka kertovat perheen ja työnteon arjesta. Moni isä on tänäänkin innoissaan lapsensa kävelemään oppimisesta, ja valvoo tänäkin yönä kipeän lapsen vuoteen vierellä. Tai odottaa teiniä kotiin ja pohtii, miten jaksaa aamulla aloittaa tehokkaan työpäivän.

Perheissä ja työpaikoilla, joissa on sekä äitejä että isiä, molempien tekemiset vaikuttavat toisiinsa: Kuka hakee lapset hoitopaikasta, kuka jää kotiin hoitamaan sairastunutta lasta, kuka pitää vanhempainvapaata ja kuinka pitkään? Entä kuka ottaa vastuun isosta työprojektista, ja miten työvuorot suunnitellaan?

Äidit ja isät ovat yhteiskunnassa ja työpaikoilla verkosto, jossa yhden vanhemman tekeminen kuroutuu toiseen.

Kun perheeseen odotetaan vauvaa, tulevien vanhempien ajatuksiin sekoittuu pohdintoja ja pelkoja ajankäytöstä ja tulojen riittävyydestä. Miten vauvauutiseeni reagoi yksikön johtaja, projektipäällikkö, vuoropäällikkö, lähin työkaveri? Hoituvatko työt ilman minua tai lyhyemmällä työajalla? Olenko ensimmäinen isä, joka meidän työpaikalla ehdottaa pitkän perhevapaan pitämistä?

Teini-ikäiset ja parikymppiset aikuistuvat nuoret kaipaavat jaksavaa vanhempaa. He turvautuvat aikuiseen, joka jaksaa pohtia nuoren kanssa ajatuksia opiskelujen aloituksesta, kotoa pois muuttamisesta tai paluumuutosta kotiin, ensimmäisestä työpaikasta, CV:n laatimisesta, seurustelusta, sydänsuruista.

Syntyvyyden vähennyttyä on isiä ja äitejä kohta työpaikoilla yhä pienempi joukko, isovanhempia taas aiempaa enemmän, kun ihmiset ovat työelämässä aktiivisesti entistä pidempään.

Työpaikkojen isäystävällisyys ei kuitenkaan ole ’kannustamista lisääntymään’, vaikka joskus näin kuulee väitettävän. Isäystävällisyys on paljon enemmän.

Isäystävällisellä työpaikalla kysytään: Milloin pidät isyysvapaasi? Kuinka pitkään ajattelit olla vanhempainvapaalla? Tai milloin kokous olisi syytä lopettaa, jotta vanhemmat ehtivät hakea lapsensa ajoissa hoidosta?

Ei ole kovin monta vuotta siitä, kun lehdissä uutisoitiin, kuinka joku suomalainen isä oli saanut haukut lapsen sairaudesta johtuvasta poissaolosta. Monilta puolestaan on kysytty: Eikö vaimosi pysty hoitamaan sairasta lasta kotona? Voisiko työelämämme vihdoin siirtyä 2020-luvulle ja todeta, että vastuu lapsista on kaikilla vanhemmilla ja läheisillä? Monikossa.

Moni isyyttä tai äitiyttä pohtiva aikuinen ratkaisee tilanteen lykkäämällä lastenhankintaa, tai yrittämällä piilottaa perheensä työkuvioista. Isät ovat puun ja kuoren välissä varsinkin siksi, että perinteinen käsitys miehestä perheen pääasiallisena elättäjänä on voimassa paikoin erittäin sitkeästi.

Ei ole reilua, jos isän oletetaan kuuliaisesti vastaavan töistään, vaikka hän olisi jäänyt perhevapaalle samaan aikaan kun tärkeä työprojekti ’pitää saada maaliin’. Isät eivät ole superihmisiä, jotka hoitavat työn ja perheen ilman joustoja ja sijaisia. Isien perhevapaita edelleenkin sumplitaan työpaikoilla usein päivä kerrallaan, tai iskän tiimin jäsen tekee tuplatöitä.

Perheasioista ei puhuta työpaikoilla utelun vuoksi, vaan koska perheystävällisten työaikojen ja isien perhevapaiden pitäisi olla työpaikoilla normiarkea. Isäystävällisellä työpaikalla ei kuule väitettävän: ”Tää perhevapaille jääminen aiheutti nyt sen, että sulla ei oo enää vuosilomia käytössä.”

Entä kuinka moni meistä on saanut sähköpostiinsa isyys- tai vanhempainvapaalla olevalta isältä Out of Office -viestin: ”Olen perhevapaalla ensi vuoden. Työasioissa ota yhteyttä sijaiseeni.”