Mina Zandkarimi – kiintiöpakolaisesta Linnan juhlien kutsuvieraaksi

Mina Zandkarimi on työskennellyt Väestöliitossa 13 vuotta. Hän toimii maahanmuuttajuuden ja monikulttuurisuuden vastuuasiantuntijana. Haastattelussa hän kertoo tiestään Suomessa, joka alkoi kiintiöpakolaisena ja on viemässä Linnan juhliin itsenäisyypäivänä 2019.

Millainen tausta sinulla on?

Olen kotoisin Iranista, josta lähdin maailmalle perheeni kanssa 25 vuotta sitten. Halusimme päästä turvaan, saada lapset kouluun ja aloittaa tavallisen elämän. Lähdimme Iranista Turkkiin, jossa asuimme reilun vuoden. Tämän jälkeen tulimme Suomeen kiintiöpakolaisina keväällä 1996. Päädyimme Kokkolaan.

Miten sopeuduitte Suomeen?

Suomeen tulo jännitti. Kokkolassa oli -20 astetta pakkasta ja vyötäröön asti lunta. Opin uusia taitoja, kuten pyörällä ajamisen ja uimisen. Löysin täältä myös metsät, minne menenkin samoilemaan ja keräämään ajatuksiani.

Perheemme sopeutumiseen vaikutti avuliaat naapurit, jotka olivat suurena tukena niin käytännön asioissa kuin kielen oppimisessakin. Uudessa maassa on paljon hiljaista tietoa, josta maahanmuuttajilla ei ole ymmärrystä. Esimerkiksi kerrostaloasuminen oli meille aivan uutta.

Sinulla on ollut hieno urapolku. Miten päädyit Väestöliittoon töihin?

Olen koulutukseltani opettaja. Ymmärsin, että opettajan työ Suomessa on hyvin erilaista kuin Iranissa. Halusin oppia kieltä ja vaihtaa ammattia. Tästä alkoi seikkailu, jonka myötä päädyin Väestöliittoon töihin. Sosiaalityöntekijämme rohkaisi minua hakemaan tulkkikouluun, sillä hänen mielestään olin oppinut suomea todella hyvin lyhyessä ajassa. Pääsin tulkkikouluun ensiyrittämällä, joten edessä oli muutto yksin Kouvolaan. Samaan aikaan mieheni opetteli suomea ja hoiti 4-, 9- ja 12-vuotiaita lapsiamme kotona Kokkolassa. Sain harjoittelupaikan ja myöhemmin työpaikan Vantaan tulkkikeskuksesta. Päätimme muuttaa perheeni kanssa pääkaupunkiseudulle. Tulkkina huomasin, että palvelujärjestelmä ei kohtaa onnistuneesti erilaisia ihmisiä. Silloin en kyennyt vaikuttamaan asiaan, vaikka halusin. Vapaaehtoistyö on ollut minulle aina tärkeää, ja onnekseni tutustuinkin Väestöliittoon tätä kautta. Kun täällä avautui sopiva paikka vuonna 2007, hain sitä ja sain työn.

Upea tarina. Nyt olet menossa linnanjuhliin. Yllätyitkö kutsusta?

Yllätyin todella paljon! Tuntuu upealta, että ahkera työni on huomioitu korkealla tasolla. Tämä on suuri kunnia ja minulla on etuoikeutettu olo. Perheeni oli hyvin häkeltynyt, mutta he tsemppasivat minua ylpeinä ja innoissaan.

Juhlien teema on tänä vuonna luotettavan tiedon välittäminen ja yhteiskunnallinen keskustelu. Miten edistät näitä omassa työssäsi?

Nyt olen tehnyt maahanmuuttajien parissa töitä 22 vuotta. Olen aina ollut sitä mieltä, että uusille tulijoille pitäisi antaa luotettavat tiedot oikeilta tahoilta. Kaikki meille itsestään selvä hiljainen tieto on heille suuri kysymysmerkki. Kuulijalla tulee olla oikeus osallistua vuorovaikutukselliseen keskusteluun ja kyseenalaistaakin asioita. Tämän on oltava kaiken lähtökohta. On väliä, kuka sanoo asiat ja miten ne sanotaan, jotta tieto tavoittaa. Halusin tehdä asialle jotain.

Käynnistin projektin, jossa lähdin herättämään keskustelua maahanmuuttajien kanssa suomalaisten tapakulttuurista, ihmissuhteista, säännöistä ja turvallisuudesta. Kiersimme ympäri maata ja teimme materiaalia. Turvapaikanhakijat suhtautuivat meihin aidon innostuneesti. Selitin, että mikä lähtömaassa on ollut normi, voi Suomessa olla jopa rikos. Täällä kiinnostavaa kumppania ei voi tavoitella yhtä aktiivisesti, sillä esimerkiksi henkilökohtainen tila on erilainen. Kun kerroin tämän sadoille turvapaikanhakijamiehille, heidän silmänsä suurenivat. ”Kerro, mikä sitten on oikea tapa”, he pyysivät tietoa janoten. Uudet tulijat haluavat oppia. He eivät ehkä vain osaa kysyä oikeita kysymyksiä.

Mitkä ovat keinot suvaitsevaisuuden lisäämiseen?

Tietämättömyys luo ennakkokäsityksiä molemmin puolin. Usein kaiken takana on pelko. Kun ei tiedetä, tehdään johtopäätöksiä. Siksi tiedon antaminen ja jakaminen on avainasemassa suvaitsevaisuuden lisäämisessä. Sosiaalinen media mahdollistaa oman pahan olon purkamisen muihin. Tällä hetkellä keskusteluilmapiiri on valitettavasti kova ja negatiivinen, vaikka sen pitäisi olla vuorovaikutteista ja rakentavaa. Otetaan kaikki mukaan.

Mitä haluaisit kehittää suomalaisessa yhteiskunnassa? Entä mistä pitää kiinni?

Avointa keskustelua pitää lisätä. Rakentavaa keskustelukulttuuria voidaan kehittää vahvistamalla tasa-arvoa. Arvostan rehellisyyttä ja toivon, että se ei katoa. Haluan pitää kiinni myös turvallisuudesta, joten vihapuheeseen tulee puuttua entistä tiukemmin. Yhteiskunnan jäseninä on meidän jokaisen vastuulla tehdä edes jotain pientä paremman tulevaisuuden eteen.

Millaisena näet järjestöjen merkityksen tiedonvälittäjänä ja ihmisten palvelijana?

Ennen Väestöliittoon tuloa en tiennyt, että järjestöillä voi olla niin suuri rooli yhteiskunnassa. Järjestöjä tarvitaan, koska ne tuovat itsenäisesti ja puolueettomasti tärkeitä asioita esille ja vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin.

Mitä itsenäisyys merkitsee sinulle?

Itsenäisyys tuo minulle mieleen itsemääräämisoikeuden. Itsenäisenä pystyy määrittelemään, mitä tekee. Se antaa valinnanvapautta. Tämä pätee niin yksilö- kuin valtiotasollakin. Toivotan kaikille mukavaa itsenäisyyspäivää!

Ella: Kiitos ihanasta keskustelusta ja hyvää itsenäisyyspäivää!

Ella Immonen
Kirjoittaja on työskennellyt syksyn ajan viestinnän harjoittelijana Väestöliitossa

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.