Treffi-ilmoitusten klassikko on etsiä ”itsestään huolta pitävää kumppania”. Useimmiten tällä kai tarkoitetaan huolenpitoa omasta kehosta. Tapailuvaiheessa moni ”puunaa” itseään ja pyrkii antamaan itsestään mahdollisimman hyvän kuvan. Mutta mikä merkitys itsestä huolenpitämisellä on parisuhteessa, joka kestää vuosia, vuosikymmeniä? Mitä muuta itsestä huolehtiminen pitää sisällään kuin fyysisestä hyvinvoinnista huolehtimista?

Parisuhteen ensimmäisessä vaiheessa, symbioosivaiheessa, on helppoa unohtaa koko muu elämä, oma itsekin. Parisuhde voi tuntua antavan kaiken ilon, onnen ja tyydytyksen, mitä ihminen juuri sillä hetkellä kaipaa. Jos oma hyvinvointi on myöhemmissäkin vaiheissa yksin parisuhteen harteilla, parisuhde voi kuormittua liikaa.

Erityisesti monet naiset kuvaavat ajautuvansa ”marttyyrin” rooliin: kaikki energia menee kodista ja perheestä huolehtimiseen, ja itselle on vaikea ottaa aikaa. Tasa-arvo kotitöissä ja lastenhoidossa tukee sitä, että kummallekin jää aikaa myös palautua kiireisen arjen keskellä. Itsestä huolen pitäminen toimii, kun se ei tapahdu aina kumppanille tai perheelle varatun ajan kustannuksella – ja toisinpäin: katkeruutta parisuhteessa vähentää se, jos ihminen osaa pyytää ja ottaa levon ja virkistymisen hetkiä myös itselleen, yksilönä.

Itsestä huolta pitämisen voi jakaa esimerkiksi psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, ja niistä huolenpitämiseen.

Riittääkö parisuhde ainoaksi mielen piristykseksi?

Parisuhteen ja elämän eri vaiheissa puolisot kokevat erilaisia vaiheita myös omassa psyykkisestä jaksamisessaan. Läheinen parisuhde voi tukea mielenterveyttä niin ennaltaehkäisevästi kuin myös elämän kriiseissä.

Psyykkisesti hyvinvoiva kumppani voi tuoda hyvinvointia myös toisen elämään. Toisaalta hoitamaton masennus tai tunne-elämän vaikeudet voivat heikentää tyytyväisyyttä parisuhteeseen. Masentuneella mielellä näemme kumppaninkin kriittisemmin.

Jos puoliso ajautuu toisen terapeutiksi, parisuhde voi muuttua hoivasuhteeksi. Se voi vähentää puolisoiden välistä keskinäistä ihailua ja näivettää parisuhteen seksuaalisuutta. Puolisot voivat tukea toisiaan, mutta parisuhde ei yksin paranna mielenterveysongelmia tai traumoja.

Arjen tasolla oman mielenterveyden hoitaminen voi olla rentoutumista, hyvän olon etsimistä. Syvemmällä tasolla se voi olla ammattiavun hakemista tilanteissa, joissa se on tarpeen.

Pitääkö olla hyvännäköinen ja hoikka?

Parisuhteessa kriittiset kommentit toisen ulkonäöstä tai seksuaalisuudesta ovat räjähdysherkkiä alueita, joihin helposti tulee säröjä. Parisuhteessa kaipaamme tulla hyväksytyiksi juuri sellaisina, kuin olemme.

Kliseisesti monesti ajatellaan, että pitkä parisuhde tuo mukanaan ”pieruverkkarit” ja lihomisen. Sen ei tarvitse olla totta mutta ei myöskään huono asia. On luonnollista, ettei ihminen pysy läpi elämäänsä saman painoisena tai liihottele vuodesta toiseen ensitreffivaatteissa. Pukeutuminen, hyvä hygienia ja omasta kunnosta huolta pitäminen voivat toisaalta ilahduttaa puolisoa ja ylläpitää seksuaalista virittäytymistä parisuhteessa. Se voi tapahtua jo sen kautta, että ihmisellä on itsevarmempi olo omasta itsestään.

Fyysistä kuntoa voi ajatella myös syvemmällä tasolla. Eräs tuttavani kertoi, että 15 vuoden parisuhteeseen toi uutta potkua se, kun puoliso muutti elintapansa terveellisiksi. Ilahduttavinta hänelle oli se, että he pääsivät nyt yhdessä urheilemaan. Puoliso jaksoi tehdä asioita eri tavalla kuin ennen. Tuttavani koki, että heillä alkoi täysin uusi elämä tämän myötä. Puolison mieliala koheni elämäntapojen muuttuessa, mikä toi iloa ja uusia virikkeitä parisuhteeseen, ja myös jaksamista telmiä lasten kanssa.

Liikunta ja terveellinen ruokavalio hoitavat mieltä. Ne vaikuttavat esimerkiksi elinikään. Elämäntapojen merkitys tulee monesti selkeämmin näkyviin vanhemmiten.

Riittääkö kumppani ainoaksi sosiaaliseksi suhteeksi?

Kumppani on monille tärkein sosiaalinen suhde, luotettavin uskottu. Nyky-yhteiskunnassa yhteisöllisyys on vähentynyt entisajoista, ja elämä ja arjen pyöritys on monesti kahden ihmisen varassa. Parisuhteeseen kasautuu kuitenkin kohtuuttoman isot paineet, jos kumppanin täytyy yhtä aikaa edustaa ainoaa ystävää, yhteisöä ja harrastusseuraa.

Elämässä on hyvä olla kumppanin lisäksi muitakin sosiaalisia suhteita, jotka tukevat omaa hyvinvointia ja sitä kautta myös parisuhteen hyvinvointia. Voi olla helpottavaa pohtia omia ajatuksia jonkun muunkin kuin kumppanin kanssa. Kumppani ei välttämättä ole se, kenen kanssa jaat kaikki kiinnostuksen kohteesi. Voit jakaa eri puolia itsestäsi eri ihmisten kanssa. Se voi rikastuttaa parisuhdetta ja pitää persoonallisuuttasi eläväisempänä, luovempana. Voit ruokkia omaa hyvinvointiasi erilaisten ihmisten ajatuksilla ja saada tunnetason tukea ystäviltä.

Ihmisen itsetunnolle on tärkeää myös kuulua ryhmään. Se voi olla työ- tai vaikka harrastusporukka. Keskeistä on, että voit saada onnistumisen ja kuulumisen kokemuksia ja tuntea itsesi hyväksytyksi ja päteväksi muuallakin kuin kotona.

Kumppanisi tärkein ihminen – sinä

Pitkässä parisuhteessa ei useinkaan ole enää niin keskeistä, kuinka monta kertaa viikossa käyt kuntosalilla tai käytätkö kotona verkkareita vai et. Itsestä huolta pitäminen on itsen ja toisen arvostamista, ei pakonomaista suorittamista sen pelossa, ettei toinen kohta enää ”jaksa katsella”.

Olet kumppanisi elämän keskiössä. Olet kumppanisi oma rakas. Miten kohtelet tuota kumppanisi rakkainta ihmistä? Kuinka vaalit kumppanisi vanhuuden päivien tärkeintä seuralaista ja hänen hyvinvointiaan – omaa hyvinvointiasi? Miten sinun hyvinvointisi vaikuttaa kumppanisi jaksamiseen ja mielialaan?

Elämässä tapahtuu joskus vaikeita asioita, joille ei voi mitään. Joihinkin asioihin omassa hyvinvoinnissa tai toisen hyvinvoinnissa voi vaikuttaa, toisiin ei.

Jos puolisosi voi tällä hetkellä huonosti tai ei kykene huolehtimaan itsestään, niin kuin olisit toivonut, voit kuitenkin pyrkiä pitämään huolta omasta itsestäsi. Kun olet rakentanut omaa hyvinvointiasi tukevat raamit elämälle, kestät paremmin vaihtelut myös puolisosi hyvinvoinnissa.