Keho on lapselle leikki, tutustumista, hassuttelua, uusia taitoja. Jotain jossa viihdytään ja jota halutaan esitellä. Mitä sitten tapahtuu? Jo alakoululaisilla kehoon liittyy usein häpeää, paineita ja ujostelua. Aikuisen kehossa saattaa olla kremppojen lisäksi taakkana kipeitä muistoja tai pilkkaa kehoa kohtaan. Useimmilla aikuisilla on ainainen tyytymättömyys omaa kehoa kohtaan, etenkin kun vertailukohtana on median esittämä ”täydellinen” keho.

Lapsella on äärettömästi kohtaamisia eri ihmisten sekä kulttuureiden ja uskontojen kanssa. Kaikilla on omanlaisensa sanoma ja asenteensa kehoa kohtaan: omaa, muiden ja sinun kehoasi. Kehoitsetuntoa voi kasvattaa tai lytätä monissa erilaisissa tilanteissa.

Kehoitsetunto eri tilanteissa

Lapsi ja hänen sisaruksensa kokevat ja oppivat yhdessä: Saammeko tutkia ja esitellä kehoa kaikkialta? Unnutus – ohjataanko meitä hienovaraisesti? Saammeko hellyyttä, ihailua, turvaa, sanoja ja tietoa kehosta? Kokemus siitä että kehomme ja toisten kehot ovat arvokkaita ja suojelun arvoisia. Nakuilut yhdessä. Toistensa kehojen tutkiminen ja vertailu. Perhe saunat. Yhteiset vessakäynnit ja kylvyt. Yhdessä kasvaminen ja kehittyminen ihmetellen ja toinen toistaan tukien.

Vanhemmat ja sukulaiset: Malli omasta ja muiden kehosta puhumisesta. Sopivuus- ja hygieniasääntöjen sekä turvataitojen opettaminen. Kaikista tärkeintä ovat kosketus ja hellyys. Ei fyysisiä rangaistuksia. Lapsen hyväksyminen sellaisena kuin on. Painosta, pituudesta, ihosta ja kehosta kommentoiminen – näissä tulee olla hyvin varovainen, vaikka hyvää tarkoittaisikin. Puoli väkisin tehdyt halaukset ja pusut voivat ahdistaa lasta.

Päivähoidon henkilökunta ja harrastusten ohjaajat: Kosketus – onko sitä tarpeeksi ja tasapuolisesti? Ja ollaanko loukkaantumatta, mikäli lapsi ei halua kosketusta tai se on jotain toista aikuista suosivaa? Onko kehon jokaiselle paikalle käytössä olevat nimet? Osataanko puuttua kiusaamisen ja häirintään – nähdäänkö sitä ylipäänsä? Miten omasta ja toisten kehoista puhutaan. Ymmärretäänkö yksityisyyden halua – vessassa käynti tai vaatteiden vaihto omassa rauhassa? Ymmärretäänkö oma asema esikuvana ja mallina lapsille? Lapsille pitää kertoa, että kehoja on monenlaisia ja kaikki ovat hyviä.

Neuvola ja lääkärikäynnit: Miten lapsen kehosta puhutaan? Voidaanko lapsen kieltäytyessä riisumasta tai jostain ei kiireellisestä toimenpiteestä, varata uusi aika? Lasta arvostava kohtelu neuvola- tai lääkärikäynnillä. Puhutaanhan suoraan lapselle, ei vain vanhemman kautta. Tilanne, jossa yksi vuotiasta kiinni pitämään tarvittiin kolme aikuista, jotta saatiin näyte otettua – onko näihin tilanteisiin vaihtoehtoa? Lastensairaalassa lääkärit ja hoitajat on selvästi koulutettu kohtaamaan pieniä potilaita arvostavasti ja heidän maailmaan asettuen – käynneistä jää kaikille hyvä mieli.

Kaverit pihalta, puistoista ja päivähoidosta: Onko aikuisia valvomassa? Hyväksytäänkö satuttaminen tai toisesta pahaa puhuminen? Vertaisten kesken tutkiskelevaa mielenkiintoa kehoa kohtaan, oman ja toisenkin, vertailua ja ihmettelyä. Oman ikäisen kaverin kanssa pusuhipat, pimpin haistelut ja pippelin näyttämiset ovat ihan perus hassuttelua. Isommat lapset kertovat myös hurjia juttuja kehosta ja sen toiminnoista.

Ohikulkijat ja sattumanvaraiset kohtaamiset: Ohikulkijankin kommentit voivat satuttaa tai nostaa kehoitsetuntoa. Bussipysäkillä hyvää tarkoittava kommentti lapselle, kuten ”Oletpa pitkä tytöksi” tai ”Onpa sinun siskosi söpö”, voi jäädä lapsen muistiin että minä en ole tarpeeksi hyvä, vahva, kaunis…

Media: Millainen on ihannekeho? Se tulee selväksi kaikessa median tuottamassa kuvastossa, mainoksissa ja tv ohjelmissa – laihdutusta, lihaksia, meikkejä, muokkaavia sukkahousuja… Lapset näkevät näitä viestejä kadulla, lehdissä ja tv ohjelmissa. Noudatetaanko peleissä ja tv ohjelmissa ikärajoja? Jo päiväkodeissa lapset porisevat peleistä, joissa ikärajat ovat K18! Lasten puheissa ja leikeissä vilahtelee otteita aikuisten ohjelmista kuten Putouksesta ja Salatuista elämistä. Tällaisissa peleissä ja ohjelmissa on paljon sellaista, mitä lapsi ei vielä käsitä, eikä tarvitsisikaan. You tubesta saa jo pienikin lapsi klikkailtua videoehdotuksista uusia videoita katseluun, jotka voivat olla aivan eri tyylisiä kuin se, mitä vanhempi jätti lapsensa katsomaan. Ja lapsella ei usein ole edes sanoja kertoa vanhemmalle, siitä mitä tuli nähtyä tai kuultua.

Perinteet, kulttuurit ja uskonnot: Mistä asioista ei puhuta? Mitä ei saa tehdä? Onko kiellettyjä sanoja? Onko kehoon liittyviä tabuja tai muita tapoja? Miten alastomuuteen suhtaudutaan? Suomessa saunakulttuuri ja yleiset uimahallit esittelevät erilaisia kehoja upeasti. Lapset törmäävät myös esimerkiksi päiväkodissa, kaveripiirissä tai koulussa erilaisiin kulttuurisiin sekä uskonnollisiin tapoihin, perinteisiin ja käsityksiin, jotka voivat olla hyvin toisenlaisia kuin mihin itse on tottunut.

Miten voisimme olla kehotyytyväisen ihmisen malleja? Voisiko olla niin ettemme arvostelisi omaa tai toisen ihmisen kehoa. Lapsi eikä aikuinenkaan voi vaihtaa kehoaan! Miten voisimme säilyttää aikuiseksi asti sen ihanan leikillisyyden, terveen itse ihailun sekä luonnollisuuden kehoa kohtaan kuin kolme vuotiaalla lapsella on?

********

Myöhemmissä kirjoituksissa avataan näitä tilanteita tarkemmin

Henriikka Kangaskoski
Kirjoittaja toimii Väestöliiton Keho on leikki -koulutusmallin hankekoordinaattorina.