Moni isä pitää pitkän perhevapaan, mutta vielä useampi ei. Työpaikoilla törmää edelleen vastakkainasetteluun eri sukupolviin kuuluvien vanhempien äijien ja nuorempien isien välillä. Hiekkalaatikolla istuva isä ei enää ole uutinen, koko vuoden perhevapaata pitävä on.

Nuoren polven miehistä moni viettää mielellään aikaa omien lastensa kanssa. Isät arvostavat perheaikaa ja jopa irtisanoutuvat työstään, jos työpaikan kulttuuri ja käytännöt eivät jousta perhe- ja isäystävälliseen suuntaan. Uudenlainen perhevapaakulttuuri on syntymässä nytkytellen, silti vähintäänkin yhtä hitaasti kuin koko perhevapaauudistus.

Jo kauan on tunnistettu ilmiö, jossa nainen äidiksi tultuaan kokee, ettei voi enää palata entiseen työhönsä. Perhe ja työ -yhtälö näyttäytyy jo etukäteen mahdottomana, mikä on harmillista sekä työntekijän että työnantajan kannalta.

Nyt yhä useampi isä joutuu myös saman tilanteen ja valinnan eteen. Työ ja perhe? Perhe vai ura? Miten nämä saisi mahtumaan samoihin vuosiin, saman ihmisen arkeen?

Hyvän ja motivoituneen työntekijän irtisanoutuminen perhesyistä tulee aina työnantajalle kalliiksi. Työntekijän lähtö jättää organisaatioon ison aukon, jonka paikkaaminen ei käy hetkessä. Uuden rekrytoinnin hinnaksi tulee käytännössä ainakin 5-numeroinen luku.

Voiko työyhteisön saada uskomaan, että vanhemmuus on niin arvokas asia, että sen tukeminen lisää myös työyhteisön arvoa? Entä jos mies haluaa olla työssäkäyvä isä, johtajaisä, yrittäjäisä tai pitkään perhevapaalla oleva isä?

Miten estetään esimerkiksi välinpitämättämyyttä, kateutta tai ilkkuvia käytäväpuheita, joita isien vapaisiin joskus työyhteisössä liittyy? ”Ennenkin täällä on töitä tehty ja lapset on hoidettu muualla”. ”Pekka on sitten jäämässä mammalomalle…” Ja ”Tänne duunipaikalle ei perheasiat kuulu, ei aikoinaan eikä nytkään.”

Liian moni nuori aikuinen ratkaisee kuvion lykkäämällä kokonaan lastenhankintaa rakentaessaan työuraansa ─ mitä sitten saattaa harmitella jälkikäteen. Joillekin perheellistymisen lykkääminen on paras kaikista vaihtoehdoista, joillekin iso tragedia, joka saattaa johtaa lopulliseen lapsettomuuteen vuosien saatossa.

Perinteiseen työnjakoon, jossa äiti hoitaa kodin sekä lapset ja puoliso työnteon ja perheen elättämisen, kallistuu yhä harvempi suomalainen. Koska kulttuuri kuitenkin muuttuu hitaasti, isien perhevapaiden käyttö vaatii uusia kehittämishaluisia organisaatioita. Tarvitaan uutta näyttöä ja viestintää isien perhevapaiden toimivuudesta. Tarvitaan eri alojen naisvaltaisia, miesvaltaisia että sukupuoleltaan tasajakoisia työpaikkoja, joihin luodaan isämyönteinen työkulttuuri. Isän perhevapaa – sen voi tehdä äijästikin.

***

Tasa-arvo ja isät -hankkeen (2019-2021) päärahoittajana on Työsuojelurahasto. Siinä kerätään tutkimusnäyttöä isien perhevapaiden käyttöä mahdollistavista ja estävistä tekijöistä eri alojen organisaatioissa. Hanke on viestinnällinen tutkimus- ja kehittämishanke. Mukana ovat Deloitte, Lahti Energia ja Kela. Yhteistyökumppaneina toimivat Repo Work, Ekvalita, Feelback, Hanken ja Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu.