Parisuhderiidassa aivot ovat ”hälytystilassa”

antgirl, Flickr

Parisuhteen hyvinä hetkinä meidän on helpompaa tietoisesti miettiä, mitä sanomme tai jätämme sanomatta kumppanillemme, kuin riidan aikana. Riidellessä unohdamme helposti, miten sanamme vaikuttavat kumppaniin ja parisuhteeseen. Riidassa harkintakykymme heikkenee, ja sen taustalla on myös biologisia prosesseja.

Liskon aivot ottavat vallan

Syvällä ihmisen aivoissa on hyvin primitiivinen, vanha osa, joka vastaa tunteistamme ja jota kutsutaan limbiseksi järjestelmäksi. Kansankielellä tuota osaa voitaisiin sanoa ”liskon aivoiksi”. Liskon aivot huolehtivat tunteiden avulla henkiin jäämisestä, kuten siitä, että tunnemme pelkoa uhkaavassa tilanteessa. Liskon aivot auttavat meitä siis menemään ”hälytystilaan” tarvittaessa ja toimimaan sen mukaan.

Aivoissa on myös uudempi osa, etuotsalohko, jonka yhtenä tehtävänä on hallita tunteitamme ja niiden ilmaisemista. Liskon aivomme päihittävät kuitenkin tämän uudemman osan, kun on tosi tilanne kyseessä. Onhan henkiin jääminen tärkeämpää kuin toiminnan perusteellinen analysoiminen ja harkitseminen. Esimerkiksi jos villipeto hyökkää, on parasta paeta tai puolustautua nopeasti, eikä jäädä pohtimaan, mitä lajia villipeto tarkalleen ottaen olikaan, ja kannattaakohan nyt juosta pakoon keskivauhtia vai maksiminopeudella.

Me kaikki ihmiset olemme läpi elämämme riippuvaisia toisista ihmisistä. Rakkaat ihmiset ovatkin yksi henkiin jäämisen ja hyvinvoinnin edellytys ja resurssi. Tutkimukset toisensa jälkeen osoittavat yksinäisyyden olevan epäterveellistä ja uhka ihmisen selviämiselle. Ihminen tarvitsee vauvasta vaariin toisten huolenpitoa ja välittämistä, ja kehittyy vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Jos yhteys itselle rakkaaseen ihmiseen katkeaa, esimerkiksi riidassa, aivomme ymmärtävät myös tämän ”hätätilaksi”, vaaraksi selviytymiselle. Silloin voi käydä niin, että liskon aivomme ottavat vallan, emmekä pysty harkitsemaan sitä, kuinka ilmaisemme tunteitamme toiselle. Tämä on tärkeä tieto, kun mietitään parisuhteen hyvinvointia. Parisuhteen riidassa yhteys omaan rakkaaseen katkeaa ja aivot tulkitsevat, että nyt keskeinen selviytymisresurssi on uhattuna, on reagoitava nopeasti. Aivot menevät eräänlaiseen primitiiviseen paniikkiin, ja ihmisen reaktiot suhteessa kumppaniin muuttuvat vähemmän harkituiksi. Kovassa parisuhderiidassa etuotsalohko ei enää ole riittävästi käytössä. Riita voi päällepäin aiheutua jostain ”pikkuasiasta”, mutta jos tunneyhteys kumppaniin uhkaa katketa, aivot voivat tulkinta tilanteen mitä isommaksi hätätilanteeksi.

Liskon aivojen selviytymisstrategiat

Kun liskon aivot ottavat vallan, myös ikivanhat selviytymisstrategiat aktivoituvat. Näitä selviytymiskeinoja ovat hyökkääminen, pakeneminen ja lamaantuminen, ja ne ovat havaittavissa laajalti eläinkunnassa.

Mitä enemmän yhteys omaan kumppaniin katkeaa riidassa, esimerkiksi jos koemme tunnetasolla jäävämme yksin tai olevamme toisen silmissä riittämättömiä kumppaneina, sitä todennäköisemmin liskon aivomme ottavat käyttöön nämä muinaiset selviytymiskeinot. Parisuhderiidassakin ihminen voi siis hyökätä (esimerkiksi nalkuttaa, arvostella, kritisoida, pakotttaa toista puhumaan), paeta (esimerkiksi pitää mykkäkoulua, mennä etäämmälle tai lähteä pois) tai lamaantua (esimerkiksi mennä täysin reagoimattomaksi). Ihmiset ovat erilaisia siinä, mikä on heille tyypillisin selviytymiskeino. Vanhempien malli ja menneet kokemukset vaikuttavat siihen, mikä on kunkin oma selviytymisstrategia. Yksi yrittää saada väkisin yhteyden kumppaniin ”puskemalla” ja pakottamalla, toinen yrittää rauhoittaa tilanteen vaikenemalla tai häipymällä kokonaan. Kolmas lamaantuu, eikä saa sanaa suustaan. On tärkeää voida ymmärtää, että ulospäin hyökkäävän tai vetäytyvän käyttäytymisen takana on hätä yhteyden katkeamisesta omaan kumppaniin, kaipuuta tulla arvostetuksi ja ymmärretyksi.

Mieti hetkeä, kun sinulla on turvallinen ja hyvä olo kumppanisi kanssa. Silloin pystyt todennäköisesti tuntemaan erilaisia tunteita ja samaan aikaan pohtimaan, mitä kerrot kumppanillesi juuri tällä hetkellä, ja mitä ehkä jätät sanomatta. Aivojesi vanhat ja uudet osat toimivat hyvin yhteistyössä. Mieti sitten tilannetta, jossa koet, ettei puolisosi ymmärrä sinua, arvosta sinua tai on torjuva sinua kohtaan. Miten yleensä toimit silloin?

Elämä muokkaa aivojen pelkoreaktioita

Se, minkä aivomme tulkitsee vaaraksi parisuhteessa, vaihtelee jonkin verran yksilöllisesti. Aivot ovat voineet herkistyä tietyille vaaran ”signaaleille”. Taustalla on kokemuksemme aikaisemmista läheisistä kiintymyssuhteista, erityisesti suhteesta omiin vanhempiin. Myös myöhemmät merkittävät ihmissuhteet, kuten aikaisemmat parisuhteet, vaikuttavat turvallisuuden tunteeseemme nykyisessä parisuhteessa. Olet voinut esimerkiksi kokea, ettei ihmisiin voi luottaa, tai että jäät kuitenkin yksin. Mitä enemmän olemme jääneet yksin omien tarpeidemme ja tunteidemme kanssa, sitä herkemmin hätäännymme, jos kumppani on etäällä tai tyytymätön meihin. Mekanismi on sama, kuin jos polttaisit kätesi liedellä: et enää koskaan laske kättäsi rennosti lieden päälle varomatta. 

Heti, jos jokin kumppanin sanoissa tai teoissa muistuttaa meitä kokemastamme laiminlyönnistä menneisyydessämme, reagoimme kumppaniin aivan kuin aikaisempi vaara olisi juuri nyt todellinen. Aivot menevät samaan hälytystilaan, kuin menneisyydessämme. Voimme itsekin olla vakuuttuneita siitä, että kumppani on tietynlainen, emmekä näe häntä sellaisena, kuin hän oikeasti on. Ei ole varaa lähteä harkitsemaan asiaa, kun liskon aivot huutavat hälytystilaa.

Tuttavani antoi luvan kertoa esimerkin omasta elämästään: parisuhteensa alussa hän oli varma, että hänen puolisonsa lähti ja jätti hänet lopullisesti. Puoliso oli yhtäkkiä sanonut menevänsä laittamaan lisää aikaa parkkimittariin ja oli kadonnut ulko-ovesta nopeasti. Tuttavani katsoi puolisonsa myssyä lattialla ja ajatteli, että puoliso unohti jopa hienon myssynsä, kun halusi niin äkkiä hylätä hänet. ”Tässä tämä nyt oli”, hän ajatteli. Liskon aivot ottivat hänestä vallan: hän lamaantui keittiön pöydän ääreen tuijottamaan toisen myssyä naulakossa, eikä pystynyt hetkeen edes liikahtamaan. Tuttavani oli erittäin hämillään, kun hänen puolisonsa palasi parkkipaikalta helpottuneena, ettei saanut sakkoja. Samalla hän huomasi, kuinka helposti hän pelkää ja tulkitsee, ettei puoliso välitä hänestä ja lopulta hylkää hänet.

Ihmisen voi olla vaikea tunnistaa, mikä tunne liittyy omaan kumppaniin, ja mikä kumpuaa menneestä. Usein pelkäämme eniten sitä, minkä olemme jo kokeneet. Voimakkaimmat ja tiedostamattomimmat pelot syntyvät monesti lapsuudessa, mutta pelkoreaktioihin on mahdollista vaikuttaa myös aikuisuudessa: turvallisessa ihmissuhteessa kuten parisuhteessa voimme oppia, että toinen ei hylkääkään tai petä luottamusta. Uudet kokemukset koodaavat aivojamme uudelleen ja rauhoittavat pelkoreaktiota. Ensin on kuitenkin tärkeää tunnistaa, että pelko kumpuaa jostain aikaisemmasta. Vain niin voimme nähdä puolisomme sellaisena, kuin hän on tässä ja nyt.

Onko sinun aivoihisi koodattuna tiettyjä vaaran paikkoja, jotka helposti aktivoituvat parisuhteessasi? Oletko kertonut näistä kumppanillesi?

Lähteet, mm.:

Holt-Lunstad ym. (2015) Loneliness and Social Isolation as Risk Factors for Mortality: A Meta-Analytic Review. Perspectives on Psychological Science, 10(2), 227-237.

Suokas-Cunliffe & Van Der Hart, O. (2006) Dissosiaatiohäitiö – varhaisen, jatkuvan traumatisoitumisen pitkäaikaisseuraamus. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 122 (16), 2001-7.

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.