Seksuaalisuus on voimavara, joka ennen kaikkea tekee elämästä ihanaa ja nautinnollista. Se saa meidät toimimaan. Seksuaalisuus on yksi hyvinvoinnin tärkeimmistä osatekijöistä. Seksuaalisuus voi olla myös särkyvää, ja jos sitä rikotaan, se voi viedä elämänsuunnan ihan väärille urille.
Yhteiskunnat ovat pyrkineet kontrolloimaan ihmisten seksuaalisuutta ja yleensä tästä ei ole seurannut hyviä tuloksia. Tämän takia on luotu yhdessä sovitut seksuaalioikeudet. Näin tiedetään mitä suojellaan ja edistetään, kun puhutaan seksuaalisuudesta.
Seksuaalioikeuksilla tarkoitetaan yksilöiden oikeuksia päättää tietoisesti ja vastuullisesti omaan kehoon, seksuaalisuuteen ja identiteettiin liittyvistä asioista. Näitä ovat esimerkiksi päätös lasten hankinnasta, parisuhteesta tai siitä, haluaako olla seksuaalisesti aktiivinen vai ei.
Olemme jaotelleet seksuaalioikeudet seitsemäksi oikeudeksi, jotka toki menevät limittäin toistensa päälle.
- Oikeus omaan seksuaalisuuteen antaa meille oikeuden ja yhteisön tuen olla sellaisia kuin koemme olevamme.
- Oikeus tietoon seksuaalisuudesta takaa meille oikeuden saada kattavaa ja laadukasta seksuaalikasvatusta. Seksuaalikasvatus on esim. kehon toiminnan ja tunteitten opettelua, turvataitoja ja kasvatusta siitä, miten voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä.
- Oikeus suojella itseään ja tulla suojelluksi takaa sen että yhteiskunta, jossa elämme, suojelee meitä seksuaalisuutta loukkaavalta tai sukupuoleen perustuvalta väkivallalta.
- Oikeus seksuaaliterveyspalveluihin pitää sisällään esimerkiksi kaikki raskauteen liittyvät palvelut. Tähän kuuluvat myös seksitautien hoito ja ehkäisy. 214 miljoonaa naista maailmassa haluaisi käyttää ehkäisyä, mutta heillä ei ole siihen mahdollisuutta. Seksuaaliterveyspalvelut pitävät sisällään myös oikeuden turvalliseen ja lailliseen aborttiin.
- Oikeus tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen. Yhteiskunnat pitää luoda sellaisiksi, että ne ovat kaikkia varten. Yhteiskunnan on tunnistettava tasa-arvoon liittyvät epäkohdat. Tasa-arvoa pitää aktiivisesti edistää ja syrjintää aktiivisesti poistaa.
- Oikeus yksityisyyteen. Tämä tarkoittaa jokaisen oikeutta päättää itse, mitä kertoo muille, kuinka näkyvästi tuo seksuaalisuuttaan esille. Tämä oikeus koskee erityisesti niitä, jotka joutuvat alistamaan paljon elämänsä päätöksiä muille, kuten nuoria tai laitoksissa asuvia. Heillekin on taattava mahdollisuus toteuttaa seksuaalisuuttaan yksityisesti.
- Oikeus vaikuttaa nivoo kaikki oikeudet yhteen. Jokaisella on oikeus osallistua ja vaikuttaa omaan seksuaalisuuteensa. Ihmisillä oltava tietoa ja taitoja vaikuttaa yhteisönsä päätöksentekoon.
Näiden oikeuksien tukena on useita kansainvälisiä sopimuksia, joihin myös Suomi on sitoutunut. Näitä oikeuksia suojellaan myös EU-tasolla jo EU:n perusarvoissa, eikä näissä pitäisi olla mitään epäselvää.
Silti useat ryhmät tekevät paljon töitä, jotta nämä oikeudet eivät toteutuisi; jotta nuorille ei tarjottaisi laadukasta seksuaalikasvatusta, jotta ihmiset eivät voisi päättää omasta lapsiluvustaan tai kehostaan. Jotta vähemmistöt eivät saisi olla omia itsejään.
Vuonna 2016 julkaistun raportin mukaan Euroopassa on melkein 500 seksuaalioikeuksia vastustavaa organisaatiota. Ryhmät ovat hyvin organisoituneita ja rahoitettuja. Näitä ryhmiä rahoitetaan ainakin USA:sta ja Venäjältä.
Näillä ryhmillä on useita työryhmiä Euroopan parlamentin sisällä ja ne ovat liittoutuneita joidenkin Meppien kanssa. Niiden tavoitteena on palauttaa joku ”luonnollinen järjestys”, jossa perheissä on isä, äiti ja lapset. Järjestys, jota ei koskaan ole ollutkaan. Samaan agendaan niputetaan se tiukka abortin vastustus; ihmisillä ei ole oikeutta käyttää ehkäisyä tai että valtiot eivät tarjoa seksuaalikasvatusta. Yksittäisissä Europan maissa nähdään merkittävää takapakkia seksuaalioikeuksien toteutumiselle. Esimerkiksi:
- Italiassa ja Kroatiassa abortin saaminen on vaikeutunut, koska yhä kasvava määrä hoitohenkilökuntaa kieltäytyy suorittamasta abortteja vedoten omantunnon vapauteen
- Puolassa jälkiehkäisypilleriä ei ole enää vuodesta 2017 alkaen saanut ilman reseptiä
- Unkarissa pääministeri kielsi viime vuonna sukupuolentutkimuksen opiskelun yliopistoissa perustellen, että sukupuoli on biologinen eikä sosiaalinen kysymys.
EU voi halutessaan edistää seksuaalioikeuksia
Huolimatta opposition kasvusta ja näiden ikävien esimerkkien lisääntymisestä pitää muistaa, että Euroopan parlamentti teki työtä seksuaalioikeuksien puolesta kuluneella kaudellaan ja voitti monia asioita:
Esimerkiksi EU:n kehityspoliittisessa konsensuksessa on päätös edistää seksuaalioikeuksia EU:n kehitysyhteistyössä. Toisena esimerkkinä on parlamentin hyväksymä päätöslauselma, jossa myönnetään, että seksuaalioikeudet ovat todellisesti uhattuina myös EU:ssa.
Nyt vaalit ovat edessä ja meidän ei todellakaan pidä tuudittautua kuluneen kauden hyviin saavutuksiin. Viime kuukausina on jälleen kuultu, kuinka vanhoilliset ryhmät ovat alkaneet yhä enemmän liittoutumaan äärioikeisto- ja populistipuolueiden kanssa. Siten uhattuina ovat seksuaalioikeuksia laajemmin myös muut eurooppalaiset liberaalit arvot ja Euroopan perusarvot ylipäätään.
Me tarvitsemme edistyksellisiä ja työteliäitä meppejä puolustamaan ihmisoikeuksia!