Dissauspuheesta Röyhkeyskouluun

Olen viime päivinä surffaillut nettisivuilla, etsinyt tapahtumia, kysellyt naistenpäivän vietosta ja sen merkityksestä kollegoilta ja tutuilta. Olen halunnut tietää, mikä on tuoretta juuri tänä vuonna. Entä miten naistenpäivä eroaa tasa-arvon päivästä, vai löytyykö eroja lainkaan? Mitä naistenpäivä merkitsee Suomessa ja muualla?

Eräässä aktiivisesti seuraamassani nettiryhmässä toimittaja kyseli, ketä naistenpäivän kunniaksi kannattaisi haastatella. Vastauksia kertyi hetkessä useita kymmeniä. Ehdotukset liikkuivat pienipalkkaisesta sairaanhoitajasta kaikkien tuntemiin vaikuttajanaisiin. Osa toivoi esille täysin uusia nimiä, osa puolestaan lisää palstatilaa sellaisille naisten teoille, jotka ovat jääneet mediassa liian vähälle huomiolle.

Keskuudessamme elää edelleen claraschumanneja ja fredrikarunebergejä, joiden teot uhkaavat jäädä miesten tekemien asioiden varjoon. Tarvitaan reippaita kanssaihmisiä, jotka nostavat heitä esiin ja antavat lisää palsta- ja puhetilaa.

Samassa aktiivisessa nettiryhmässä keskusteltiin myös naisia dissaavasta puhetyylistä yhdessä yritystilaisuudessa. Tapahtunut sukupuolittava ’läpänheitto’ tuomittiin yksimielisesti. Sukupuolta koskeva vitsailu on laji, jota ei kannata harjoittaa puhujakorokkeella, jos harjoittaa lainkaan. Kannattaa olla tässä kriittinen.

Maailmasta löytyy edelleen kulttuureja, joissa naisia alistetaan puheilla ja teoilla. Joidenkin on saatava aviomieheltään lupa työssäkäyntiin. Suomessakin naistenpäivään ja tasa-arvon päivään kuuluvat itseoikeutetusti kaikki ne, jotka ovat raivanneet uraauurtavasti tietä naisten mahdollisuuksille työelämässä: Minna Canth, Miina Sillanpää, Tarja Halonen, Elisabeth Rehn. Nainen valtion päämiehenä tai puolustusministerinä on joissakin maissa aika kaukaiselta tuntuva päämäärä.

Kansainvälinen naistenpäivä on monissa maissa virallinen juhlapäivä. Joissakin maissa sillä on yhtä vakiintunut asema kuin äitienpäivällä. Aseman on syytä pysyäkin vahvana, ainakin niin kauan kuin maailman maista löytyy edelleen suuren mittakaavan ongelmia sukupuolten välisessä tasa-arvossa. Suomessa naistenpäivä ei ole yleinen liputuspäivä, toisin kuin tasa-arvon päivä, jota juhlitaan myös Canthin syntymän kunniaksi. Nykykäytännön mukaisesti naistenpäivänä saa toki halutessaan liputtaa.

Tänä vuonna on ilahduttanut se tekemisen ja nosteen määrä, joka kuluvan viikon tilaisuuksista on välittynyt: Women in Data Science (WiDS) –tapahtuma, naistenpäivän maksuton webinaari osaamisen johtamisesta, paneelikeskustelu seksuaalisesta häirinnästä työpaikoilla #metoon jälkiaallokossa, ja monia muita tilaisuuksia.

Naistenpäivään liittyy lukuisia somenostoja, jaettuja videoita ja seminaareja. Tapahtumia tuntuu olevan enemmän kuin monina vuosina yhteensä. En usko, että havaintoni johtuu siitä, että olisin seurannut kaikkea erityisen aktiivisesti. Olen seurannut tämän päivän viettoa jo parikymmentä vuotta. Alun perin opin 8.3. merkityksen, kun 2000-luvun vaihteessa näin läheltä muutaman kollegan yhteistyötä venäläisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Naistenpäivä oli siellä todella iso asia. Täällä tuskin olin kuullut naistenpäivästä ennen tätä.

Olin itse 4-vuotias, kun 1975 vietettiin Kansainvälistä naisten vuotta. Silloin YK vahvisti Naisten päivän vieton. Samalla se sai nimekseen ’Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä’.

Nyt 2020-luvun kynnyksellä naisena olemisen moninaisuus ja sukupuolten kirjo tunnistetaan avoimesti. Siksi naistenpäivä herättää monenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä. Toisaalta sukupuoleen liittyviä käsitteitä kyseenalaistamalla ja toimintamalleja haastamalla voidaan maailmaa viedä eteenpäin.

Esimerkiksi kuukautisiin liittyvillä väärillä tiedoilla, sosiaalisen eristämisen traditioilla ja stigmalla on monissa kehittyvissä maissa paljon kielteisiä vaikutuksia: tytöt joutuvat jäämään kuukautisten ajaksi pois koulusta, naiset töistä, koulutuksista ja sosiaalisesta elämästä. Pelkästään siteiden ja sopivien saniteettitilojen puute estää tyttöjen normaalia koulunkäyntiä. Maailmanpankin arvion mukaan köyhimmissä maissa tytöt joutuvat kuukautisiin liittyvistä syistä jättämään väliin jopa 20 prosenttia koulupäivistä, mikä eriarvoistaa tyttöjen etenemistä ja menestystä. Miten näitä asioita saataisiin mahdollisimman pian muutettua ja kitkettyä? Työsarkaa riittää.

Naistenpäivän 2019 tavoitteet globaalilla tasolla koskevat työtä ihmisoikeuksien ja ihmisarvon puolesta. Monet ongelmat ovat kouriintuntuvia. Pohjoismaissa monet näistä haasteista on pitkälti selätetty, mutta toisaalta eri kulttuurien kohtaamiset, tavat ja yhteentörmäykset nostavat niitä myös pintaan.

Jotakin naistenpäivän ilmiöistä kertoo, että tällä viikolla Helsingissä on ollut mahdollisuus ilmoittautua Röyhkeyskouluun. Ilmoituksen mukaan ’suurennuslasin alla’ ovat muun muassa itsensä vähättelyyn, minäkuvaan ja sukupuolittuneisiin kasvatuskäsityksiin liittyvät asiat sekä kommunikoinnin ja oman paikan ottamisen taidot. Tällaiselle toiminnalle ja kokoontumisajoille on ja olisi tarvetta edelleen eri puolilla maailmaa, vuonna 2019.

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.