Sammuneen otsassa ei lue kyllä

 – raiskauslainsäädännön muuttaminen suostumusperustaiseksi on tärkeä viesti nuorille

Olen kohdannut syksyn aikana nuorten seksuaalineuvontachatissa useampia nuoria, jotka ovat joutuneet raiskatuiksi ollessaan sammuneita tai voimakkaasti päihtyneitä. Tekijät eivät ole olleet mitään puskaraiskaajia, vaan seurustelukumppaneita, kavereita ja muita tuttuja.

Kun sanoitan chatissa uhrille, että sinut on raiskattu, saan poikkeuksetta vastaukseksi, että eihän se ollut raiskaus, kun en sanonut ei eikä tekijä käyttänyt väkivaltaa. Koska kyseessä ei ollut ”oikea raiskaus”, uhrit eivät myöskään tee rikosilmoitusta. Nuoret ovat valitettavan tietoisia nykyisen raiskauslainsäädäntömme epäkohdista. Siksi on tärkeää, että laki muutetaan selkeästi suostumusperustaiseksi.

Chatissa tapaamiani uhreja yhdistää valtava häpeä, jonka takia teosta ei ole puhuttu kenellekään eikä ikinä aiotakaan puhua. Apua he ovat pystyneet hakemaan juuri chatin verran ja keskustelukin alkaa usein jollain ihan muulla, vaikkapa kysymyksellä seksitaudeista, joka ei tietysti ole ihan kepeä aihe sekään. Pistää tietysti miettimään, kuinka paljon on niitä uhreja, jotka eivät pysty puhumaan asiasta edes kasvottoman chat-työntekijän kanssa.

Vaikka nuori ei muistaisi sammuneena tai voimakkaasti päihtyneenä kokemansa seksuaalisen väkivallan yksityiskohtia tai muistaisi siitä vain osia, se koetaan erittäin nöyryyttävänä, loukkaavana ja hävettävänä. Asiantuntijoiden mukaan nuori voi kokea epäonnistuneensa itsenäistymisessä, kun ei ole pystynyt hallitsemaan päihteiden käyttöään eikä suojaamaan itseään. Psyykkinen oireilu voi olla pitkäkestoista ja rajua, ja se voi johtaa koko selviytymisen ja itsearvostuksen romahtamiseen sekä itsetuhoisuuteen.

Seksuaalineuvontachatissa pääsen juttelemaan vain uhrien kanssa, mutta huomaan miettiväni yhä useammin keitä ovat nämä tekijät. Mikä heidän seksuaali- ja tunnetaitokasvatuksessaan ja ylipäätään ihmiseksi kasvamisessa on mennyt niin pahasti pieleen, että he toimivat noin? Ymmärtävätkö he edes tekevänsä väärin ja mahdollisesti aiheuttavansa toiselle ihmiselle vaikean trauman? Miten heidän elämänsä jatkuu teon jälkeen ja tuleeko taas uusia uhreja? Myös heidän kannaltaan olisi tärkeää, että jo laki määrittelisi sen, että seksiä ei voi olla ilman jokaisen osapuolen suostumusta.

Itsensä tiedottomaksi juominen ei tietenkään ole millään lailla järkevää tai suositeltavaa. Silti meillä jokaisella on oltava oikeus siihen, että siitä aiheutuva kipu lähtee seuraavan päivän potemisella, unella ja buranalla ja häpeä viimeistään seuraavissa bileissä, kun huomaa taas osaavansa pitää hauskaa kohtuullisemmallakin juomisella.

Maria Nikunlaakso
Kirjoittaja on nuorten seksuaalisuuden asiantuntija, sosiologi ja seksuaaliterapeutti.

Lisää aiheesta:
Lupa koskea – mikä on suostumus (Väestöliiton blogi 28.11.2017)
Suostumus2018-kansalaisaloite

 

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.