Kansalliselta lapsistrategialta odotetaan paljon. Odotukset sitouttavat ja luovat kiinnostusta. Omat odotuksensa muhivat toimijoilla eri ministeriöissä, eduskunnassa, kunnissa, poliittisissa puolueissa, lapsi- ja perhejärjestöissä, lapsiasiavaltuutetun toimistossa ja tiedeyhteisössäkin.

Osa odottajista suhtautuu strategiaan epäilevästi. Uusissa ”virityksissä” on aina riski, että ne horjuttavat aiempia tuttuja kuviota.  Lapset, nuoret ja perheet eivät ole olleet kovin usein politiikan teon keskiössä. Mahtaako tästä jäädä mitään villoja?

Kokosin yhteen esillä olleita tarpeita ja sain aikaan seuraavanlaisen listan siitä, mitä lapsistrategialta odotetaan. Lapsistrategian vision ja sen toimeenpanon pitäisi olla

• valtiokonsernin yhteistä lapsi- ja perheystävällistä tahtotilaa luovaa
• valtion ohjausta suhteessa kuntiin (sivistystoimi) ja tuleviin maakuntiin (sote) linjaavaa ja johdonmukaistavaa
• YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista varmistavaa ja eteenpäin vievää
• pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta lapsi- ja perhepolitiikkaan luovaa
• aiempien lapsi-, nuoriso- ja perhehankkeiden ja projektien hajanaisuutta kokoavaa
• hallituskaudet ylittävää mutta sopivia välitavoitteita sisältävää
• riittävää poliittista konsensusta luovaa
• myös talouspolitiikan päätöksentekoa ohjaavaa
• kansalaisyhteiskunnan toimijoiden yhdensuuntaisia toimia mahdollistavaa
• lapsia, nuoria ja vanhempia osallistavaa
• elinkeinoelämää, yrityksiä ja työyhteisöjä sitouttavaa
• nykyisten ja tulevien vanhempien tulevaisuuden luottamusta lisäävää.

Vaativa, mutta ei mahdoton tehtävä.  Hyviä kansainvälisiä malleja vastaavaan työhön löytyy ainakin Irlannista sekä Skotlannista jossa strategia on kansallisesti eri toimijoita sitouttava.

Millä keinoilla rakennetaan lapsiystävällinen Suomi?

Tein harjoitelman. Nämä tavoitteet ovat sikäli helppoja, että ne toimivat siitä riippumatta, miten digitalisaatio, muu teknologinen muutos taikka robotisaatio etenevät.

Suomi v. 2040 on (ainakin nykyistä) lapsiystävällisempi kun vuodesta 2019 alkaen koko ajan

• lasten ja vanhempien välinen vuorovaikutus on parantunut
• lasten ja nuorten kokema yksinäisyys on vähentynyt
• lasten ja nuorten kokema kiusaaminen on vähentynyt
• lasten ja nuorten kiinnittyminen kouluun on vahvistunut
• 3-5 -vuotiaiden varhaiskasvatukseen osallistuminen on lisääntynyt
• koulutuksen keskeytyminen on vähentynyt sekä perusopetuksessa että toisen asteen koulutuksessa
• lasten ja nuorten kokema kaikenlainen väkivalta on vähentynyt
• vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmien lapsille aiheuttamat haitat ovat vähentyneet
• vanhempien erojen lapsille aiheuttamat haitat ovat vähentyneet
• vanhempien kokema työkuormitus on vähentynyt
• lasten, nuorten ja vanhempien kokema osallisuus palveluissa on parantunut koko ajan
• lapsiköyhyysaste on alentunut

Useimpia tavoitteita olisi mahdollista seurata myös lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden kannalta eli siten että esimerkiksi sama suunta on myös toimintarajoitteisten, ulkomaista syntyperää olevien, sijoitettujen lasten ja nuorten tai sateenkaarinuorten tai eri puolilla maata asuvien osalta.

Lapsiystävällisessä Suomessa 2040 lisäksi

• jokaisella lapsella ja nuorella on ainakin yksi harrastus
• opiskelun tai työelämän ulkopuolella olevien 16-18-vuotiaiden määrä on nolla
• jokaisella nuorella on 25-ikävuoteen mennessä ainakin toisen asteen tutkinto
• jokaisella lapsella ja nuorella on lähellään turvallinen ja pysyvä aikuinen
• jokainen työpaikka on perheystävällinen
• toivottu ja toteutunut lapsiluku ovat Suomessa lähellä toisiaan
• lapset ja nuoret eivät koe ilmastoahdistusta ja ilmaston lämpeneminen on onnistuttu yhteisillä kansainvälisillä toimilla rajoittamaan

Olennaista on se, että tavoitteet ovat myös lasten hyvinvoinnin, terveyden ja oppimisen kannalta teoreettisesti perusteltuja sekä lapsen oikeuksien sopimuksesta johdettavia.

Yhden uuden odotuksen lapsistrategialle voisin kuitenkin vielä lisätä pitkään listaan. Lapsistrategia voisi toimia suunnannäyttäjänä julkisen hallinnon uudistumisessa eli siilojen purkamisessa ja ihmislähtöisyyden vahvistamisessa. Lapset, nuoret ja perheet ovat ihmisten, väestön ja palveluiden asiakkaiden ryhmä, jolla on monia yhdistäviä tekijöitä.

Palveluiden ja tukien pitäisi löytää paremmin väylät osallistua heidän arkeensa, kun nyt lapset, nuoret ja perheet joutuvat kovin usein sovittumaan hallinnon organisaatioiden rajoihin.  Elämänkaarinen eli väestö- tai asiakasryhmäkohtainen johtaminen on ollut kuntaorganisaatioissa hyvin toiminut väline sektorirajojen ylittämiseen. Siihen tarvitaan esimerkiksi asiakastiedon ja määrärahojen sujuvaa liikkumista.

Maria Kaisa Aula
Väestöliiton puheenjohtaja
Hankejohtaja, sosiaali- ja terveysministeriö, lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma