Kansainvälisenä naistenpäivänä haluan olla optimisti: tasa-arvoon ja tasapuoliseen kohteluun liittyvien epäkohtien korjaamisessa on otettu hyviä askeleita eteenpäin, ja otetaan edelleen.
Tämän viikon ilahduttavimpia uutisia naisten aseman edistämiselle työelämässä on ollut Keski-Pohjanmaalla käyttöön otettu uudistus, jolla halutaan helpottaa kotiäitien paluuta työelämään lastenhoitovuosien jälkeen. Kunta ottaa veloituksetta vastuuta lastenhoidosta, sillä aikaa kun perheen äiti voi pohjustaa siirtymistään työelämään perhevapailta: äiti(ihminen) saa päivittää oman cv:nsä ja hakea töitä. Toivon vilpittömästi tämän mallin levittämistä muihinkin Suomen kuntiin, jopa maailmalle. Kyseessä on tasa-arvoteko, ainakin niin kauan kun äidit käyttävät suurimman osan kaikista perhevapaista.
Keski-Pohjanmaan kehitysaskel tulikin tarpeeseen sen jälkeen kun vuosikausia pohjustettu perhevapaauudistus kaatui jälleen kerran Suomessa kuralätäkköön. Se mitä naapurimaassamme Ruotsissa pystyttiin uudistamaan jo viime vuosituhannella, jää tällä vauhdilla meillä todennäköisesti poliittisten riitojen alle vielä 2020-luvullakin. Mikä mahalasku Suomi, kohta 101-vuotias tasa-arvon mallimaaksikin kutsuttu.
Muita vahvoja näyttöjä naisten tasa-arvon edistymisestä ovat olleet käytännönläheinen 100 tasa-arvotekoa -hanke Suomessa sekä taantumuksellisia rakenteita oikaissut #metoo -kampanja.
Helsingin Sanomat otti jälleen eilen pääkirjoituksessa kantaa työelämän tasa-arvoon: ”Vanhemmuuden kuorma ei jakaudu tasaisesti, vaan nimenomaan nuoret naiset joutuvat tinkimään useammasta asiasta perheen kasvaessa.” Syntyvyysluvut eivät kovin helposti ole nousemaan päin, jos naisten jakamat kokemukset ja puskaradiotieto työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta eivät muutu nykyistä houkuttelevimmiksi.
Kriittinen kohtalonkysymys eli siirtyminen perhevapailta töihin, on itsellenikin tuttu kymmenen vuoden takaa. Varsinkin aivan uuteen työpaikkaa rekrytoituminen kolmen alle kouluikäisen lapsen äidiltä oli viimeisten perhevapaavuosien jälkeen mittava henkinen, ajankäytöllinen ja logistinen ponnistus. Haastekerrointa lisäsi, että mieheni työskenteli siihen aikaan joka toinen viikko työn vuoksi eri paikkakunnalla. Käänteisesti voi sanoa, että pääseminen uuteen työpaikkaan onnistui nimenomaan vahvan tahdonvoiman, luovan ideoinnin, äitienergian sekä kolmen itseäni varttuneemman naisen visionäärisyyden avulla: he tukivat rekrytoitumistani eri keinoin. Lämpimät kiitokset jokaiselle heistä, samoin kuin puolisolleni, joka on aina kannustanut minua myös työuralle ja uusiin haasteisiin sekä kantanut kortensa perheen arjessa.
Naisten, miesten ja kaikkien sukupuolten tasa-arvo toteutuu, kun ihmiset voivat tehdä omannäköisiään mutta samalla toisiaan kunnioittavia valintoja elämässään. Usein helpompaa kuin epäkohtien vastustaminen olisi hiljakseen sopeutua ristiriitatilanteisiin, olla valittamatta. Kyseenalaistavista naisista harvoin kaikki pitävät. Ääneen epäkohtia tai omakohtaisia kokemuksiaan ja kaltoinkohteluaan kertovat saavat liian usein osakseen sääliä, hymähtelyä, ongelmien lakaisua maton alle tai alistamisen jatkumista. Hankalan ihmisen leiman saa otsaansa helpommin kuin palkankorotuksen.
Naisten päivänä on jaksettava yhä uudelleen korostaa, että tasa-arvon ydintä on, että jokainen voi sukupuoleen katsomatta vaikuttaa perhekokoonsa, koulutukseensa, työtehtäviinsä, parisuhteeseensa, työhönsä, rahankäyttöönsä, kohteluunsa töissä ja vapaa-ajalla – siis kaikkeen. On toki aina myös asioita, joihin ei voi vaikuttaa, mutta ne eivät saa olla kiinni sukupuolesta. Kenenkään ei pidä sallia näkemystensä vähättelyä, taloudellisesti tai muuten alisteista asemaa tai rajojensa loukkaamisia.
Naistenpäivää on vietetty tavalla tai toisella jo vuodesta 1911. Niin kauan kuin maailma ei ole tasa-arvon osalta vielä riittävän valmis, tämä päivä on varmaankin aivan paikallaan.
Väestöliiton blogi 
Itse pienten lasten äitinä koen, että yleinen asenne lapsia ja lapsiperheitä kohtaan on hyvin negatiivinen. Uutiset koskevat usein perheiden toimeentulovaikeuksia, vanhempien uupumusta, lasten huonoa käytöstä, joka on tietysti väärän kasvatuksen tulosta, sekä vanhemmuuden katoamista ja keinojen puutetta lasten hallitsemiseksi. Varmasti uutisissa nousee esille todellisia asioita. Nämä kaikki eivät kuitenkaan todellisuudessa kosketa kaikkia lapsiperheitä. Positiiviset uutiset loistavat poissaolollaan ja nuorille aikuisille tulee tunne, että lapsen saaminen johtaa parisuhteen ja koko perheen katastrofiin.
Itse ajattelen perheemme olevan normaali lapsiperhe. Silti koen syyllisyyttä esimerkiksi siitä, että meillä ei ole varaa tarjota lapsille kaikkea sitä, mitä heidän kaverinsa saavat, emme varmastikaan anna lapsille tarpeeksi aikaa (vaikka minä äitinä olen kotona lasten kanssa) ja koko kasvatustyömme osoittautuu varmaan epäonnistuneeksi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua (koska toimimmepa niin tai näin, niin myöhemmin nykyiset ohjeet ja suositukset kokevat muutoksen). Onneksi kuitenkin arkijärki palaa vielä muistuttamaan, että lasten kasvatus ei voi olla tähtitiedettä. Se on luonnollinen asia ja tärkeintä on, että lapset saavat ruokaa, lämpöä ja turvallisen kodin, jossa on tarjolla rakkautta ja rajoja.
TykkääTykkää
Hyviä ajatuksia ja näkökohtia! Positiivista puhetta ja kannustavia esimerkkejä tosiaan tarvitaan enemmän. Monia asioita voi tehdä myös yhdessä lasten kanssa, ja omaa aikaakin on mahdollista saada myös lapsiperheessä. Myös parisuhde voi jopa vahvistua lasten syntymän myötä!
Lasten kasvattaminen ei ole tähtitiedettä, kuten kirjoitit. Täydellistä vanhemmuutta ei myöskään ole, mutta riittävän hyvää ja pitkälle kantavaa on.
TykkääTykkää