Kun sinkku hylkää ystävänsä

kun-sinkku-jattaa-ystavansa-kuva-tenmania-sivustoLapsuuden kaverilla oli syntymäpäiväkutsut. Sinkkuystävä ei saapunut paikalle. Eräiden hääjuhlien aikaan sinkulle tuli yllättävä meno. Leffailloissa häntä ei ole näkynyt. Sama sinkkukaveri vaihtaa äkkiä puheenaihetta, kun ystävä kertoo olevansa raskaana. Eikö häntä kiinnosta?

Kolmikymppisten naisten ystäväpiirissä tapahtuu yllättäviä muutoksia. Yksi on löytänyt uuden kumppanin eronsa jälkeen, toinen menee naimisiin, sinkkukaveri jatkaa sinkkuelämäänsä. Tässä ei ole mitään yllättävää – mutta järkytys voi olla se, että pitkäaikaisesta, rakkaimmasta sinkkuystävästä ei kuulu enää mitään. Hän on vaihtanut kaveriporukkaa.

On ymmärrettävää, että parisuhdetta etsivä sinkku haluaa vertaistensa seuraan. Hän tuskin löytää uutta kumppania ystäviensä perhetapaamisista. Ei kukaan jaksa kuunnella hää- tai vauvajuttuja loputtomiin.

Suurin syy sinkkuystävän vetäytymiseen on kuitenkin se, että toisten perheellistyminen sattuu. Sisimmässä mylläävät kateus, viha ja ulkopuolisuuden tunne. Kipu on niin suuri, että sinkku ei pysty olemaan enää yksissäkään baby shower -juhlissa.

Vetäytyminen on ymmärrettävää. Kavereiden vauvojen keskellä sinkun mielessä pyörii: miksi minä en ole löytänyt puolisoa? Saanko ikinä lapsia? Olen erilainen, erilainen, erilainen. En kuulu tänne. Haluan vain päästä pois tästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Jossain vaiheessa ajatus voi kääntyä: enhän minä edes halua tuollaista perinteistä, tylsää elämää.

Tuskan välttäminen, vetäytyminen perheellisten ystävien elämästä, voi siis toimia ensiapuna sinkun ahdistukseen. Pitkällä tähtäimellä vetäytyminen on kuitenkin tunteiden käsittelemistä toiminnalla – täytyy lähteä pois kaikista tilanteista, jotka kolhaisevat omia kipupisteitä.

Joskus pettymyksen tunteita täytyy käsitellä ensin muualla, esimerkiksi psykoterapiassa, jotta voi kohdata ahdistusta herättäviä tilanteita silmästä silmään, kestää omat tunteensa.

Ystävyyssuhteet muuttuvat. Ystävyydeltä voi kadota sisältö, jos toinen on aina vaihtamassa vaippoja tai viettämässä koti-iltaa. Samalla on surullista, että toisilleen rakkaat ihmiset etääntyvät toisistaan. Kyse ei ole vain sinkun yksin jäämisen tunteista. Perheellistyvät voivat kokea, että sinkku on ”hylännyt” heidät. Voi olla iso pettymys huomata, että perheen perustaminen oli ystävälle liikaa. Perheellinen voi kaivata yhteyttä rakkaaseen sinkkukaveriinsa – ja kokea jäävänsä ystävyydessä ypöyksin.

Tässä yksi kertomus yksittäisen henkilön tarinasta. Tarinoitahan on niin paljon kuin on yksilöitäkin. Mikä on sinun tarinasi?

Lue myös toinen näkökulma aiheeseen:
Menetettyä parisuhdetta saa surra, mutta ystävää ei

32 thoughts on “Kun sinkku hylkää ystävänsä

  1. No olipa yksipuolisesti käsitelty: Sinkku kateellinen, vihainen? Vai voisiko olla, että ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta? Kiinnostuksen kohteet ovat tässä vaihtuneet pariutuneella, eivät sinkulla; hän haluaa yhä viettää aktiivista sosiaalista elämää, harrastaa erilaisia asioita, matkustella. Kaikkien elämän tarkoitus ei ole parisuhde, 1,5 muksua, omakotitalo, farkkuvolvo ja kultainen noutaja 😁

    Tykkää

  2. ”Suurin syy sinkkuystävän vetäytymiseen on kuitenkin se, että toisten perheellistyminen sattuu.”

    Kivasti yleistetty tässä, valitettavasti ei kuitenkaan pidä läheskään kaikkien kohdalla paikkaansa. Tunnen paljon sinkkuja, joita häät tai lapsen saaminen eivät kiinnosta lainkaan, ja sinkkuus on oma valinta, josta ollaan onnellisia. Suurin syy sille, miksei perheellisiä ystäviä nähdä enää kuin harvoin on se, että perheellisillä on perhemenojensa vain harvoin aikaa… Ja silloinkin kun he ehtivät sinkkuystäviään nähdä, useimmilla kerroilla lapset pyörivät koko ajan ympärillä ja kärttävät huomiota, jolloin on mahdoton puhua aikuisten asioita tai tehdä niitä aikuisten juttuja, joita ennen ystävien kanssa tehtiin ennen kuin he saivat lapsia.

    Toki jokaisella on oikeus hankkia lapsia niin halutessaan, mutta on aivan turha syyllistää ystävyyssuhteiden päättymisestä niin perheellisiä kuin sinkkujakaan, tai yrittää selittää sinkkujen valintoja jollain ihmeellisellä piilosurullisuudella. Jos ihmisten elämät kulkevat eri ratoja, eikä heillä ole enää niin paljon yhteisiä intressejä tai yhteistä aikaa kuin ennen, on aika luonnollista että ystävyyssuhteet etääntyvät. Sille ei vaan voi mitään.

    Tykkää

    • Todella tärkeä huomio. Luulen, että tuo lause on monesti ymmärretty väärin: en tarkoita tekstissä, että ystävien perheellistymisestä aiheutuva suru olisi suurin syy kaikille sinkuille tehdä ratkaisuja ystävyyssuhteissaan – sinkkuja ei voi laittaa yhteen ”kategoriaan”, eikä myöskään ystävyyssuhteita. Tässä tarinassa, tälle ”sinkkuystävälle” se on suurin syy. Tämä on ikään kuin yhden sinkun tarina.

      Ystävyyssuhteet voivat päättyä monesta syystä. Esimerkkisi oli hyvä: ystävyys jää pinnalliseksi, jos ei voi puhua mistään lasten ollessa koko ajan paikalla. Kiitos kommentistasi!

      Tykkää

  3. Jos toinen luo uraa ja toinen tekee babyja, niin kiinnostaako jälkimmäistä toisen työasiat. Kun elämän tilanne ja kiinnostukset eivät kohtaa niin voi joutua hakemalla hakemaan yhteistä kosketuspintaa. Ei kiinnosta mitä kaksi kotiäitisiskoa ovat taas leiponeet kun itse mietin millä strategialla saa lisää asiakkaita. Yleistykset pahasta.

    Tykkää

  4. Olen vapaaehtoisesti lapseton reilusti yli kolmekymppinen nainen enkä ole koskaan tuntenut tuskaa sen takia, että kaverit ovat menneet naimisiin tai saaneet lapsia. Mielestäni blogi vääristelee sinkkuutta, ihan kuin se olisi kaikilla välitila, josta pitää päästä pois kohti perhe-elämää. Kaikki ei sitä halua ja samasta syystä kaikki ei halua viettää enää aikaa ihmisten kanssa, joiden elämä pyörii vain sen perheyksikön pyörittämisessä. Sinkuilla on paljon muutakin elämää kuin tulla synttäreille tai osallistua jatkuvasti taloudellisesti muiden juhliin. Monesti tuntuu enemmän siltä, että perheelliset kadehtivat sinkkuja ja lapsettomia, heillä kun on suurempi vapaus tehdä asioita vain ainoastaan itsensä vuoksi. Ystävyyden täytyy perustua vapaaehtoisuuteen ja jos kokee, että ystävyys ei syystä tai toisesta ole enää tasapuolista tai anna nyt vaikkapa tälle sinkulle mitään, on sen silloin annettava olla. Ehkä ystävyys palautuu, kun se perheellinen on saanut lapsensa maailmalle ja huomaa kuinka paljon vapaata aikaa jääkään ja kuinka maailmassa on muutakin.

    Tykkää

  5. ”Sama sinkkukaveri vaihtaa äkkiä puheenaihetta, kun ystävä kertoo olevansa raskaana. Eikö häntä kiinnosta?”
    Vastaus: ei.
    Tai ei ainakaan pahemmin.

    Tykkää

  6. Artikkelista on jäänyt kokonaan käsittelemättä se tosiasia, että osa (varsin huomattava osa vieläpä) sinkuista ei halua lapsia eikä perhettä, osa ei edes parisuhdetta. Eikä tässä näkemyksessä ole mitään väärää tai edes kuohuttavaa, vaikka artikkelissa se tuomitaankin perheihannetta huonommaksi. Artikkelia voisi jopa väittää asenteelliseksi ja ihmisten elämänvalintoja negatiivisella tavalla arvottavaksi. Neutraalimmin ja kohteliaamminkin aiheesta voisi kirjoittaa, tällaisen propagandistisen paasaamisen sijaan,

    Tykkää

  7. Tai sitten syynä on oikeasti vain ja ainoastaan ”Ei kukaan jaksa kuunnella hää- tai vauvajuttuja loputtomiin.” Osalle sinkkuus on ihan oma valinta ja ihme, että teiltä ammattilaisilta tämä unohtuu..

    Tykkää

    • Totta puhut, monille sinkkuus on oma valinta. Silloin voi tuntua, että elämäntilanteet eivät mene yksiin joidenkin perheellisten ystävien kanssa, ja kuten sanoit, ei jaksa kuunnella koko ajan toisten perhe-elämästä. On ymmärrettävää, että ystävykset voivat etääntyä. Tämä näkökulma ei suinkaan ole unohtunut. Tässä tekstissä vain oli ”yksi tarina”. Kiitos kommentistasi!

      Tykkää

  8. Onpas asenteellinen ja yksipuolinen teksti. Ihan yhtä lailla ystävyyssuhteeseen vaikuttaa se, että yksinelävä jätetään usein kutsumatta pariskuntien yhteisiltoihin tai se, että perheellinen vaahtoaa koko tapaamisajan vain lapsi-arjestaan tai vähättelee yksinelävän arkea tai menoja, jopa ihmisenä kasvamista omasta elämäntilanteesta käsin. Asiat ovat harvoin yksinkertaisia ja yksipuolisia.

    Toki kateus voi vaikuttaa ihimissuhteessa, mutta myös niin päin, että perheellinen kadehtii yksinelävän vapautta, mahdollisuuksia ja käyttäytyy ikävästi. Yksinelävä saattaa elää myös yksinäisyyden tai lapsettomuuden surun keskellä, mikä saattaa vaikuttaa ihmissuhteisiin.

    Juuri tällaiset, tekstin mukaiset asenteet näkyvät usein myös perheellisen asenteissa työpaikoilla, yleisissä keskusteluissa.

    Ihmissuhteessa on kuitenkin kyse aina kahden ihmisen välisestä suhteesta, johon molemmat vaikuttavat.

    Väestöliitolta voisi myös mielestäni odottaa tätä monipuolisempaa ja useampia näkökulmia avaavaa käsittelyä.

    Tykkää

    • Kiitos palautteestasi! Teksti on tosiaan vain yksi näkökulma. Olisi tärkeää kirjoittaa myös sinun kuvaamastasi ilmiöstä: jos ystävät viettävät vain parisuhdeiltoja ja sulkevat ulkopuolelle, tai eivät kuuntele ystävänsä kuulumisia. Ystävyydessä on aina kaksi osapuolta. Kirjoitin tekstin tarinamuotoon, eikä se koske kaikkia sinkkuja. Osa sinkuista nauttii sinkkuudesta, osa kaipaa parisuhdetta ja joillekuille sinkkuus tuntuu kipeältäkin asialta. Teksti kuvasi yhdenlaista tarinaa sinkusta, joka kaipaisi parisuhdetta ja joka kokee yksinäisyyttä.

      Tykkää

  9. Oletko Elina Nurminen koskaan miettinyt sitä mahdollisuutta, että kaikki sinkut, parisuhteessa tai avioliitossa elävät eivät halua lapsia? Eivätkä todellakaan ole kateellisia ystävien lapsiarjelle. Henkilökohtaisesti lapsettomuus on minulle tietoinen valinta. Naimisiinkaan en halua. Ystävieni perheen perustaminen tai naimisiin meneminen ei ole minulta pois. Joten älä yleistä. Muistathan, että ystävyys on kaksisuuntainen tie. Jos ystävyys päättyy, on molempien syytä katsoa peiliin. Tässä tapauksessa myös sinun.

    Tykkää

  10. Psykoterapian suosittaminen ihmiselle, jota ei perhe-elämä vaan jaksa kiinnostaa, on kyllä vähän ehkä pitkälle vedettyä tulkintaa. Kaikki kun ei sellaista kaipaa tai perheettömyydestä kärsi, niin vaikeaa kuin se saattaakin olla uskoa.

    Tykkää

    • Kiitos palautteestasi! Tämä tarina kuvasi sinkkua, joka kokee niin suurta ahdistusta sinkkuudestaan, että se saa hänet vetäytymään ihmissuhteistaan. Se, haluaako joku parisuhdetta vai ei, ei ole syy hakeutua psykoterapiaan. Ei ole olemassa oikeaa tapaa elää. Ahdistus sen sijaan on yleinen syy hakeutua psykoterapiaan, jos se haittaa kovasti elämää. Teksti kuvaa sinkkua, jota yksin oleminen ahdistaa hyvin paljon.

      On tärkeä huomio, että tässä ei puhuta sinkusta, joka nauttii sinkkuelämästä. Hänen syynsä vaihtaa kaveripiiriä voisivat olla hyvin toisenlaiset, esimerkiksi ei ole enää yhteistä puhuttavaa, elämä vain vie eri suuntiin.

      Tykkää

      • Niin kuin palautteesta huomaatkin, teksti on helppo ymmärtää yleistyksenä. Pienillä muutoksilla (nimen keksiminen esimerkkisinkulle, ”Suurin syy sinkkuystävän…” -> ”Suurin syy tämän sinkkuystävän…” jne) auttaa asiaa kummasti!

        Tykkää

      • Psykoterapiaa vaativa ahdistuneisuushäiriö on kyllä jotain ihan muuta kuin surua sinkkuudesta ja kateutta toisen elämäntilannetta kohtaan. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivänä ja (muiden syiden ohella) sen takia vapaaehtoisen lapsettomuuden valinneena (ja valintaani tyytyväisenä) tällaiset kommentit Väestöliiton blogissa pöyristyttävät.

        Tykkää

  11. Onko käynnyt mielessä, ettei kaverisi välttämättä HALUA lapsia? Eikä vetäytymisessäkään välttämättä ole kyse kateudesta (psst, kaiken negatiivisen reaktion leimaaminen kateudeksi on aika laiskaa touhua), vaan olette ihan itse työntäneet kaverin porukasta ulos. Jos joskus vaivautuisitte keksimään muutakin touhua kuin vauvabileitä ja leikkitreffejä, ja ihan oikeasti puhuakkin jostain muusta kuin lapsista, niin saattaisi sitä kaveriakin joskus näkyä. En minäkään vaivautuisi pysymään noin myrkylliseksi muuttuneessa porukassa.

    Tykkää

    • Hei, kiitos kommentistasi! On mielenkiintoista, miten paljon erilaisia tulkintoja tämä tarina herättää. Sinun mielikuvissasi tarina kertoo ilmeisesti minun omasta elämästäni, ja tässä mielikuvassasi minä kuulun perheellisten ”puolelle”.

      Teksti on kuvaus sellaisen sinkun kokemuksista, jossa yksin oleminen herättää suurta ahdistusta. Kaikki sinkut eivät halua parisuhdetta, eivätkä kaikki halua lapsia. Kaikki sellaiset sinkut, jotka haluaisivat parisuhteen ja/tai lapsia, eivät ahdistu sinkkuudesta. Tämä teksti kertookin näkökulman sellaisen sinkun kokemuksista, jolle sinkkuus on kipeältä tuntuva asia. On tärkeää, että myös näistä sinkuista ja heidän kokemuksistaan voidaan puhua.

      Tykkää

      • Mun sinkkukaveri on kokonaan lopettanut yhteyden pidon ja on aina ”varattu” kun yritän ottaa yhteyttä. Harmittaa. Matkustelimme kaksistaan ties missä ennenku aloin seurustella.

        Tykkää

  12. Tämä blogiteksti jättää kokonaan huomioimatta, että on myös olemassa vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka eivät suinkaan ’kateuttaan hylkää lapsiperheellisiä ystäviään’.

    Tykkää

    • Hei, kiitos palautteestasi! Se on totta, tässä tekstissä ei käsitellä vapaaehtoisesti lapsettomia tai sellaisia sinkkuja, jotka haluavat pysyä sinkkuina. Toisaalta kaikki parisuhdetta kaipaavat sinkut eivät myöskään koe sinkkuutta sellaiseksi asiaksi, joka herättäisi ahdistusta. Teksti tarkastelee yhtä näkökulmaa tarinanomaisesti.

      Tykkää

  13. Ihmetyttää myös hieman, ettei asiallisia kriittisiä kommentteja julkaista. Ymmärtäisin, jos kiroillaan tai ollaan muuten hävyttömiä, mutta erilaiset näkemykset käsittääkseni kuuluvat keskusteluun. Tuskinpa tälle blogaukselle on niin vahvaa tutkimusnäyttöä olemassa, ettei täatä voisi olla eri mieltä.

    Tykkää

  14. ”On ymmärrettävää, että parisuhdetta etsivä sinkku haluaa vertaistensa seuraan.”

    Vertaistensa. Tarkoittaa ”samanarvoisten”. Tarkoitat ilmeisesti että jollain tavalla huonompien.

    Onkohan tämä tarinan sinkku edes oikea henkilö vai kuvitteellinen olkiukko, jonka perheellinen on keksinyt?

    Tykkää

  15. Tekstissä on mitä ilmeisimmin on ollut tarkoitus tuoda esiin yksi mahdollinen sinkkutarina. Koska tämä ei kuitenkaan ole yksityishenkilön vaan Väestöliiton blogi ja psykologin kirjoittama sellainen, on teksti kuitenkin vähän liian helppo lukea yleistäen. Joko siis selkeämmin esiin se, että tämä on vain yksi mahdollinen näkökulma ja tarina asioihin tai sitten aiheen käsittely monipuolisemmin.
    Itse päätin kirjoittaa samasta aiheesta, mutta juuri siitä toisesta näkökulmasta. Jos joku haluaa käydä lukemassa tekstini, niin se löytyy osoitteesta: http://www.lily.fi/blogit/thirtysomething/katkera-sinkku-paska-ystava

    Tykkää

    • Kiitos, kun jaoit oman tarinasi! Suurelle osalle ihmisistä on varmasti tuttua se, että ystävysten elämäntilanteet voivat muuttua eri suuntiin. Hienoa, että sinun ystäväpiirissäsi on tilaa jokaisen kuulumisille, ja että vaikeissa kohdissa asioista voidaan puhua.

      Blogitekstiini on nyt lisätty toteamus, että kyseessä on yksi tarina. Jokaisen tarina on yhtä arvokas, ja kokemukset voivat olla hyvin erilaisia.

      Kaikkea hyvää sinulle!

      Tykkää

  16. Kohtalaisen ärsyttävää, että kommentteja jätetään julkaisematta. Minäkin jo kertaalleen kirjoitin, että olen lapseton omasta vapaasta tahdostani. En todellakaan halua lapsia ja kateuden sijasta tunnen suurta huojennusta, kun saan lauantaiaamuisin nukkua pitkään ja lähteä vaikka elokuviin, kun siltä tuntuu. Se ulkopuolisuuden tunne lapsiperheiden seurassa toki on totta, mutta se johtuu pääsääntöisesti siitä, että he eivät enää tunnu osaavan puhua muusta, kun vaipanvaihdosta, kakan koostumuksesta, päiväkodeista sun muista asioista, jota eivät voisi minua vähempää kiinnostaa. Äläkä käsitä väärin, osaan iloita toisen ihmisen onnesta, mutten voi ymmärtää sitä, että vanhat ystävät hylätään, koska heillä ei ole lapsia. Eikö ole enää yhteisiä jutunaiheita, jos sinkkukaveria ei kiinnosta kakkavaipat? Hukkuuko vanhemmilta täysin kaikki se identiteetti, mitä he olivat ennen lasten saamista? Lapsi toki muuttaa elämää, mutta pitääkö sen takia luopua ihan kaikesta?

    Tykkää

    • Hei, kiitos kommentistasi! Toit esiin tärkeän näkökulman: ystävyys on vuorovaikutusta. On surullista, jos ystävän puheenaiheet koskevat vain omaa elämää ja ihmissuhteita, kuten perhettä. Miten puheenaihetta voisi hienovaraisesti vaihtaa? On tärkeää, että jokaisen kuulumisilla on tilaa ystävyyssuhteissa.

      Tykkää

  17. Hyvä kirjoitus, kiitos siitä.
    Olen 41v sinkku. En ole täysin vapaaehtoisesti sinkku, mutta nyt jo oppinut siihen ja ottamaan siitä hyvät puolet.
    Kävisiköhän myös niin, ettei sinkkua haluta perhejuhliin? Perheellisten mielestä sinkku ei taida kuulua heidän joukkoon. Onko sitten perheellisten mielestä huonompi, en tiedä.
    Kun olen jo oppinut ajattelemaan sinkkuudesta hyvät puolet, olen vahvistunut ja ei enää kiinnostakkaan mitkään juhlat.
    Sinkut ovat myös omalla tavallaan vahvoja ihmisiä.

    Tykkää

  18. Sain ensimmäisen lapsen vasta 32 vuotiaana joten olen kokenut aihepiiristä molemmat puolet.

    Sinkun näkökulmasta

    Lapsen saaneet ystäväni eivät välttämättä ymmärtäneet sitä että ymmärsin heillä olevan kiireistä ja rankkaa. Vain läheisimmät haluavat sopia treffit kotiin kun se ei ole tip top tai hiekkikselle. Se tutni haasulta kun vielä nuprempana olin toiminut usein pihapiirin lasten vahtina.

    Toisaalta nämäkään ystävät eivät välttämättä jaksa empaattisesti kuunnella työjuttuja vaan kyrsii kun toinen tekee uraa ja ei toivu raskauskiloista. Tulee paljon aihepiirejä joita vältellä. kateus voi vaivata myös äitejä ja isejä.

    Onneksi olen tosi lapsirakas ja ahnehdin tietoja siitä miten ystväni kokevat ison elämän muutoksen. Minua kiinnosti seurata vaipan vaihtoa ja sitä miten ystäväni lapset kasvavat.

    Kolmannekseen sinkuilta vaaditaan työelämässä usein vähän enemmän. Pomoa ei nolota pitää kokousta perjantai iltapäivällä ja kysellä tuloksia maanantaiaamulla uudestaan -edistystä pitää olla tapahtunut. Ja työt nykyään pätkissä. Pakon edestä ei ole kehittänyt sitä äidin tehokkuutta ja arvostaa yöuntaan.

    Aikaa kellekään ystäville ei aina jää. Monesti sinkun elinpiiri on laaja ja jakajia paljon. Sukukin odottaa että tulet kaikkiin kissanristiäisiin ja joudat auttamaan vanhuksien ja kissojen ja koirien hoidossa. Jos steurustelet näitä on kaksin verroin ja ”sinkut” usein seurustelevat tai tapailevat ja se vie aikaa.

    Lapsen saaneennäkökulmasta

    Synnytys oli vaikea, sen jälkeen oli komplikaatioita, neljään kuukauteen istuminen oli vaikeaa ja kovia kipuja öisin, rinta ja kohtu tulehduksia. Lapsi ei suostunut rinnalle hälysississä kahviloissa. Parisuhde oli koetuksella. Kotona sotkuista, välillä yksinhuoltajana, neuvolassa ei uskaltanut apua pyytää. Kohtasin perheeltäni ja mieheltäni myös väkivaltaa. Facebookkien hätäkahvi ryhmät eivät oikeasti toimi, ja äideillä ei ole yhteisöllisyyttä. Vahempasi eivät ymmärrä nykyajan lastenkasvatusta ja pehmeitä arvoja. Sinua syyllistetään absurdeista asioista kuten täysimetyksestä neuvolan suosituksen mukaan ja sukulaiset eivät tarjoa apuaan, vaikka ovat samassa kaupungissa. Mies raivoaa kun ei ehdi harrastuksiin kuin ennen ja valehtelee parisuhdeterapiassa.

    Ystävän tapaamista odottaa ja se on tärkeä. Hän peruuttaa viime hetkellä ja siirtää toiseen päivään kiireiltään. Selvii et teki jotain hauskaa yhteisen ystävänne kanssa. Aloin varmistaa, et sovin näiden yhteisten ystävien kanssa tapaamisen ennen kuin soitan hänelle…

    Ystäville et halua kertoa tilanteen vaikeista puolista, kun et usko heidän ymmärtävän. Toiselle kerrot ja saat syyllistystä osaksesi. Kolmas ymmärtää mutta ei halua enää nähdä sinua, kuultuaan ongelmasi kevennetyn version. Neljäs tuntuu tietävän vaikka vakuutat että kaikki on hyvin, mutta et halua puhua työkaverille liikaa.keskityt kertomaan näille ystävillesi enemmän siitä miten hienoa on että vauva hymyilee ja kuuntelemaan heidän työ juttujaan. Sanomaan sen mitä he haluavat kuulla.
    Parannuin lopulta, sain väkivallan toistaiseksi loppumaan, vähän surettaa se yksioikoisuus jota molemmissa rooleissa kohtaa.

    Kun asiat menevät hyvin sillä ei ole niin väliä.

    Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s