Lapsi taas sairaana. Vanhemmat puolittavat päivän, toinen aamupäiväksi töihin ja toinen iltapäiväksi. Töissä murehtii kipeää pientä ja kotona tekemättömiä töitä. Ei kovin järkevää, tuottavaa tai tehokasta. Eikä läsnä.

Lapsi kyllä huomaa ja pienempikin vaistoaa, kun vanhemmat eivät ole läsnä. Kotityöt, harrastukset ja muut velvollisuudet tai työt – olivatpa ne kumman vanhemman tahansa, vievät läsnäoloa perheeltä. Lapsi on pieni vain kerran, mutta isompikin lapsi tarvitsee yhtä lailla vanhempansa huomiota, hoivaa ja kiinnostusta tämän elämään. Läsnäolemattoman vanhemman syyllisyystaakka on iso siinä vaiheessa, kun huomiota saamatta jäänyt jälkikasvu alkaa oirehtimaan tavalla tai toisella.

Kodin puunaaminen tai jatkuva puhelimen tai viestien tarkistelu ei saisi olla arjen tärkein asia, jos se vie aikaa aidosta yhdessäolosta lapsen kanssa. Ellei sitten esim. sitä siivousta tehdä yhdessä.

Voi vain miettiä, miltä lapsesta tuntuu, jos hänet haetaan aina viimeisenä päiväkodista. Tai jos hakutilanteessa vanhempi puhuu työpuhelua. Eräässä päiväkodissa oli jo vuosia sitten ankara sääntö, että kännykkä ei saa näkyä eikä kuulua viedessä ja hakiessa. Viisautta!

Mitä vanhemman sitten tulisi tehdä työn ja arjen ristitulessa? Esimerkiksi sopia yhteiset ajat yhdessä ololle ja erilliset ajat työasioille, jos niitä on tehtävä kotioloissa. Pidettävä mahdollisuuksien mukaan puhelin ja tietokone kiinni. Sama koskee myös vapaa-ajan tekemisiä – somessa ei tarvitse olla joka hetki. Selvittää ja sopia työn ja perheen yhteensovittamisen pelisääntöjä työnantajan kanssa, ollaanko sairaan lapsen kanssa etätöissä vai hoidetaanko lasta. Toimivatko työajan joustot, onko kaikilla siihen samat mahdollisuudet. Hyvinvoiva työntekijä jaksaa olla läsnä myös kotona.

Kysy itseltäsi: Kumpi minua tarvitsikaan enemmän? Työnantajani vai lapseni?
Aina on mahdollisuus valintaan.

Ole läsnä. Sinulla on siihen paras syy.
parassyy.fi