”…kuudes päivä lokakuuta kello 12–16 ja kahdeksas päivä lokakuuta, sama aika. Kyllä vain, yritän järjestää, palaan asiaan mahdollisimman pian. Kiitos tilauksesta!”

Suljen puhelun punaisesta nappulasta. Nostan katseeni ikkunan ulkopuolelle näkyvään syksyisen kellertävään pihlajapuuhun. Mieleeni nousee kuin flaschbackinä toinen tilanne noin kolmenkymmenen vuoden takaa; vastasyntynyt punaposkinen tyttö nukkuu tuhisten keltaisessa, isänsä hänelle rakentamassa kehdossa. Ulkona on pimeää, on ilta ja rauha. Odotan, että suosikkiohjelmani telkkarissa alkaisi. Istuudun sohvalle telkkarin eteen, työnnän tyynyjä selän taakse, pusken itseni taaksepäin löytääkseni mukavan asennon. Pian näen ruudussa tutut hahmot ja nopeiden kuvien vaihdon. Koetan keskittyä mutta en saa kiinni tapahtumien kulusta. En pääse juoneen kärrylle. Hetken kuluttua ohjelma ei enää kiinnostaa. Sydän hakkaa kovasti. Vauva herää varmasti pian…

Äitini on tilannut minulle uuteen kotiini Hublan, ”ettei äidinkieli unohtuisi!” Huokailen aamulla, kun lehti on kahvikuppini vieressä. Selailen lehteä, silmäilen kuvia. Koetan lukea, mutta en jaksa keskittyä lukemiseen kuin vain pieniä hetkiä kerrallaan, enkä silloinkaan oikein tahdo muistaa luinko jo äsken tämän artikkelin…

Seuraavana päivänä meidän neuvolatäti koputtaa ovelle. Hän tulee näin yllättäen meille käymään, koska hemoglobiiniarvoni olivat kuulemma olleet hälyttävän alhaiset synnytyssairaalasta lähdettäessäni. Sitä ei kukaan ollut minulle kertonut! Tomera neuvolatäti torui lasten isää ja kehotti osallistumaan erityisen paljon lastenhoitoon. Veriarvojen kohottamiseksi hän määräsi rautaa, lepoa ja kodinhoitajan käyntejä pariksi viikoksi eteenpäin.

Jo samana iltapäivänä kodinhoitaja tuli. Hänellä oli pirteä, valloittava ote työssään ja pian hän otti koko huushollin pyörittämisen haltuunsa. Hän hoiti vauvaa, pesi pyykkiä, laittoi koko talon väelle ruuat, imuroi ja järjesteli paikkoja.

Vasta tuolloin ymmärsin miten väsynyt olinkaan. Ja ymmärsin myös melko pian, miten hyvin lepo ja apu auttoivat!

Palaan ajatuksissani tähän syksyyn ja päivään vuonna 2016. Minulla on tilaus hoidettavana. Kiitän mielessäni politikkoja ja heidän viisautta – lapsiperheiden kotipalvelu oli muinoin olemassa ja on edelleen olemassa äideille, isille ja perheille silloin kun konkreettista arjen apua tarvitaan!

Kotisisaria välittää Väestöliiton Kotisisar Oy.