Lapsettomuuslääkärin mietteitä

Kesälomakausi on jäänyt taakse ja klinikoiden väki kokoontunut täysimääräisenä kuulostelemaan lomakokemuksia.

Yksi yhteisten lomakeskustelujen kestosuosikki on sää: oliko sopivasti aurinkoa, lämpöä, hellettä tai yöllisiä sateita? Suosivatko tuulet purjehtijoita? Jokaisella on oma kantansa siihen, mikä oli loman ihannesää. Toiselle hehkuva helle sopii hyvin, toiselle taas hieman maltillisemmat lämpötilat.

Sääilmiöistä ukkonen kerää yleensä melko samansuuntaiset arviot.

Sähköä ilmassa: joku saa päänsärkyä, toisella on vain muuten painostava ja levoton olo. Luonnon valtavien voimien edessä pelonsekainen kunnioitus valtaa mielen. Haetaan turvallinen paikka, sähkölaitteet irrotetaan verkkovirrasta.

Ukkoskuuron mentyä ilma tuntuu puhtaalle ja helpolle hengittää. Sateen kastelema maa tarjoaa runsaan kirjon tuoksuja, luonnon värit kirkastuva. Puistoihin ja puutarhoihin satanut vesi herättelee kasvillisuutta uuteen kasvupyrähdykseen.

Toisinaan ukkosta on ilmassa myös lapsettomuusklinikalla. Sen voi aistia tai nähdä pilvisalamointina. Joskus voi huomata jääneensä itse Faradin häkin suojiin. Tällaisessa tilanteessa tuntee olevansa voimaton: on suojassa suurilta tunteilta ja samalla avuton auttamaan.

Lapsettomuuslääkärille sopii paremmin ukkosenjohdattimena toimiminen: salama saa iskeä vaikka kirkkaalta taivaalta. Suunnaton, joskus vuosien saatossa kertynyt varaus pääsee purkautumaan. Se voi yllättää, hämmentää ja pelästyttää kaikkia osapuolia, mutta myös puhdistaa ilmaa.

Ukkosenjohdattimena toimiminen on joskus välttämätöntä ja kuuluu tähän työhön.

Tunteiden ukkosmyrskyssä vastaanottohuoneen pitäisi olla potilaan turvapaikka. Paikka jossa ollaan valmiita vastaanottamaan ja ohjaamaan turvallisesti sivuun kaikki negatiivinen varaus mikä mielen maiseman ukkospilviin on kertynyt.