Lapsen 1-vuotisjuhlissa otetuissa valokuvissa ihmiset hymyilevät onnellisina. He eivät aavista, että jonain päivänä vanhempien rakkaus päättyy ja että lapsella onkin tulevassa ehkä kahdet synttärijuhlat – kummankin vanhemman luona omansa. Harva suunnittelee alttarille kävellessään tai synnytyssalin paniikissa, että tästä kumppanista minä vielä eroan. Jokainen toivoo, että rakkaus kestäisi. Että hyppy rakkauteen kannattelisi läpi elämän. Että lapsilla olisi ehjä koti.
Joskus kumppaneiden välinen rakkaus päättyy hyvistä yrityksistä huolimatta. Se voi tuntua erityisen pahalta silloin, jos olisit itse ollut valmis tekemään kaikkesi ydinperheen kasassa pitämiseksi. Ero on eroa kumppanista ja se voi olla myös eroa lapsista: erityisesti miehet näkevät lapsia eron jälkeen vähemmän kuin ennen. Miehistä noin 80 % on etävanhempia. Se on iso elämänmuutos. Ydinperheen lisäksi särkyy myös käsitys siitä elämästä, jota aina haaveilit eläväsi ja jonka kuvittelit itsellesi. Eroon voi liittyä surua siitä, että oma ihanne ja omat arvot eivät toteutuneetkaan tässä parisuhteessa. Minäkäsitykseen voi olla vaikea liittää ajatusta, ”minä olen eronnut”. Se vaatii sulattelua.
Ihmisellä voi olla elämänsä aikana erilainen määrä parisuhteita. Yksi on viihtynyt aina sinkkuna, toisella on meneillään viides pitkä parisuhde. Jollain muulla on takanaan kymmeniä kuukauden pituisia parisuhteita. Eräät isovanhemmat viettävät jo timanttihäitä. Kaikki heistä toivoivat, että ”tämä olisi se oikea”. Avio- tai avoero voi vaatia sen hyväksymistä, että joskus elämässä täytyy suudella useampaa sammakkoa, että voi löytää onnen.
Hyvää elämää voi viettää monenlaisissa kokoonpanoissa. Ydinperhe ei ole parempi kuin yksinhuoltajaperhe tai uusperhe. Joskus ystävistä tuleekin se läheisin perhe. Kaikenlaisissa perheissä on omat pulmansa ja omat ihanuutensa.
Surutyön keskeneräisyys voi näkyä siinä, että uusi parisuhde herättää vuosienkin päästä syyllisyyden tunteita. Uusi parisuhde voi tuntua siltä kuin pettäisi menneen ydinperheen. Eron käsitteleminen vaatii myötätuntoa itseä kohtaan, joskus anteeksiantoa paitsi toiselle myös itselle. Voi auttaa ajatella, että teki parhaansa omassa parisuhteessa, mutta se ei tällä kertaa riittänyt. Ydinperheen perustaminen ei ollut virhearvio. Kohtasit rakkauden ja uskalsit ottaa riskin. Kukaan ei voi ottaa sinulta pois muistojasi ydinperheestä. Vaikka rakkaus loppuisi, vanhemmuus – ja elämä – jatkuu.
Kun olet voinut surra ydinperheen ja unelmien särkymistä riittävästi, voit ehkä ajatella, että jotain hyvää on vielä edessä. Se ei ole sama asia, kuin kokemasi ydinperhe – mutta se voi olla jotain aivan yhtä hyvää tai jopa parempaa.
Huomaa myös nämä:
Väestöliiton blogi 