Pitkään jatkunut heikko talouskehitys on heikentänyt erityisesti nuorten asemaa. Niin sanotun Y-sukupolven, jolla tarkoitetaan vuosina 1980-1995 syntyneitä, asema työmarkkinoilla ja tulonjaossa jää aiempia sukupolvia heikommaksi. Ilmiö ei koske vain Suomea, vaan sama tilanne on myös muualla Euroopassa. Kysymys työn ja perheen yhteensovittamisesta saakin yhä useammin uuden ulottuvuuden: onko nuorilla aikuisilla mahdollisuus sekä työhön että perheeseen?

Nuorten aikuisten työmarkkinoille pääsy on vaikeutunut. 25-34-vuotiaiden työllisyysaste on laskenut 4,1 prosenttiyksikköä helmikuusta 2011 helmikuuhun 2016. Samalla ajanjaksolla koko työikäisen väestön työllisyysaste laski vain 0,4 prosenttiyksikköä. Nuorten työmarkkina-aseman heikentyminen näkyy myös tulonjaossa. Nuorten aikuisten pienituloisuusaste on kasvanut samalla kun koko väestön pienituloisuusaste on laskenut.

Talouden sopeutustoimet osuvat erityisesti nuorten kotitalouksiin. Koulutuksen ja opintorahan leikkaukset kohdistuvat juuri nuoriin sukupolviin. Kouluja lakkautetaan ja opetusta vähennetään. Suurimmat leikkaukset kohdistuvat toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Nuorten koulutus- ja osaamistaso on jo kääntynyt laskuun. 1970-luvun lopulla syntyneet ovat jäämässä koulutetuimmaksi sukupolveksi Suomessa. Nyt tehtävät leikkaukset pahentavat tilannetta. Yhä useampi nuori uhkaa jäädä peruskoulun varaan, vaikka peruskoulupohjalla pärjää yhä huonommin työmarkkinoilla.

Nuorten aikuisten aseman heikentyminen vaikuttaa perheellistymiseen. Lasten hankintaa lykätään, lapsia hankitaan vähemmän kuin ennen ja aiempaa useampi jää lapsettomaksi. Väestöliiton viime syksynä julkaiseman Perhebarometrin mukaan ihanteellisena pidetty lapsiluku on alentunut heikommassa asemassa olevissa väestöryhmissä enemmän kuin muilla. Syntyneiden määrä alenee tänä vuonna kuudetta vuotta peräkkäin. Vuonna 2010 syntyi vielä lähes 61 000 lasta. Vuonna 2015 syntyneiden määrä oli 55 000. Tätä vähemmän lapsia syntyi viimeksi 1860-luvun nälkävuosina.

Perheellistymistä ei helpota se, että julkisen talouden leikkaukset ja maksukorotukset kohdistuvat painotetusti nuoriin lapsiperheisiin. Varhaiskasvatusoikeutta rajataan ja päiväkotien ryhmäkokoja suurennetaan. Samalla kun ryhmäkokojen suurentamisen myötä varhaiskasvatuksen laatua heikennetään, varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja korotetaan huomattavasti. Koululaisten iltapäivätoiminnan enimmäismaksut kaksinkertaistettiin. Lapsilisän indeksisidonnaisuus lakkautettiin, vaikka lapsilisän keskimääräinen reaaliarvo on huomattavasti alempi kuin 20 vuotta sitten.

Nuorten aseman heikentyminen vaikuttaa koko kansakunnan menestykseen. Syntyvyyden aleneminen heikentää myös taloudellisen kasvun edellytyksiä. Lapsiperheet pitävät yllä kotimaista kysyntää, jonka merkitys kansantaloudelle on aiempaa suurempi. Hyvällä perhepolitiikalla edistetään mahdollisuuksia perheen perustamiseen ja tuetaan vanhempia lasten kasvattamisessa. Viime vuosien aikana suunta on valitettavasti ollut toinen.

Esa Iivonen
Johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepoliittinen vaikuttaminen
Mannerheimin Lastensuojeluliitto