Parisuhteen täyskäsi – parisuhdekurssi nuorille

DSC_0435~2 — Tämä hetki ikuistettiin viime kesänä ystävämme häissä sen jälkeen, kun olimme napanneet morsiuskimpun ja sukkanauhan. Olemme molemmat vielä autuaan tietämättömiä siitä, että kihlaudumme tuosta parin viikon päästä.

Pääsimme aloittamaan Väestöliiton järjestämän viiden kerran Parisuhteen täyskäsi -kurssin, josta bloggaamme täällä seuraavien viikkojen ajan. Alla on molempien mietteitä kurssin ensimmäisestä kerrasta – kannattiko lähteä tähän touhuun? Enjoy!

Eero:

Avoin mieli, avoin sydän. Koen odotusarvoisesti kurssin hienona mahdollisuutena syventää suhdettamme Idan kanssa ja kenties saada jopa konkreettisia työkaluja kriisivaiheidemme käsittelemiseen. Hyvin pian ensimmäisten yhteisten jaettujen ajatusten jälkeen (paikallamme siis meidän lisäksi toinen pariskunta) syntyy vauhdikas kierre, jonka muodostumiseen sekä me molemmat pariskunnat että vetäjät selvästi antavat paljon vauhtia. Hyvin pian syntyy luottamuksellinen ilmapiiri, jossa voidaan hyvin rohkeastikin puhua omista tuntemuksistamme ja jopa herkistäkin puolistamme.

On oma valinta puhua tai olla puhumatta, ja on yhtä hyväksyttyä ottaa oma tila ja etäisyys omien herkimpien teemojen ja ajatusten suhteen. Itse koen kuitenkin, että mulle on helpompaa ja jopa helpottavampaa jakaa ajatuksiani, ehkä joidenkin näkökulmasta myös liiaksikin, sillä omista tuntemuksistaan puhuminen ei välttämättä ole oletusarvoisesti helppoa ja kevyttä. Ajattelen, ja taidan sanoakin ennen varsinaista kurssin alkua, että mitä nopeammin saadaan ensimmäiset jäät rikottua, päästään itse ydinteemoihin suoremmin ja voimakkaammin.

Gottmanin menetelmät ovat olleet temaattisesti tuttuja aiemmin, mutta on kiinnostavaa päästä itse kokeilemaan joitain lähestymiskulmia ja menetelmiä käytännössä. Hyvin nopeasti jo ensimmäisten kysymystenasettelujen ja pienien tuntitehtävien kautta tulee selville, miten hyvältä kurssilla oleminen todella tuntuu ja että miten hyviä ja yksinkertaisia kysymyksiä sitä toisaalta lopulta voikaan esittää. Ketkä ovat kumppanini lähimmät ystävät? Mitkä ovat hänen suurimmat pelkonsa? Mitkä ovat hänen unelmansa?

Olemme omissa koulutuksissammekin puhuneet huomion siirtämisestä pois itsestä. On raastavaa törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että yhtä huonosti osaan itse soveltaa tätä omassa parisuhteessani. Niin helposti ajaudumme omiin poteroihimme, heittäydymme suojaan ottamaan vastaan vastapuolen kaikki tulitukset kuitenkaan selvittämättä ensin, millä liikekannalla vastapuoli oikeastaan onkaan.

Tätä kuvastaa kaikki klassiset tilanteet kotona. Ida aloittaa keskustelun jostain, ehkäpä jostain tunteesta, joka hänelle on tullut, sanotaan vaikka pelko, että hänelle nousi tällainen hassu tunne siitä äänensävystä jolla olin häntä puhutellut. Minä otan tuttuun tapaan vankan askeleen takavasemmalle ja syöksyn kohti poteroa etten ehdi edes kenkiä laittaa jalkaani ja aloitan väijyssä kykkimisen. Sen sijaan, että hyökkään poteroon, entä jos otankin asian vastaan ajatuksella ”Kiitos, rakkaani, että jaoit tämän tiedon kanssani, ja minulle olisi todella tärkeää voida kuulla siitä lisää, koska rakastan sinua”.

Poteroon juokseminen – toisin kuin miehet ehkä jossain sopukoissaan tunnustaa luulevansa – ei ole suurimman rakkauden osoittamista.

Oikeastaan se on rakkauden väistämistä. Jos puolisosi nostaa jonkin ajatuksen esiin, se ei ole hyökkäys, vaan pikemminkin kissan nostaminen pöydälle, että ”Tää on tää juttu, mistä haluaisin puhua”. Ja tämä puolestaan on rakkauden osoittamista, sitä, että puoliso on niin tärkeä ja lähellä, että toinen haluaa tämän kanssa asian käsitellä.

Saan itseni kiinni tästä. Rakkauden väistäminen. Ehkä se, että toinen todella välittää ja rakastaa onkin kaikkein pelottavinta, mitä voi ollakaan.

Ja ollaan vasta kurssin ensimmäisen kerran kohdalla.

Ida:

Suoraan sanottuna minulla ei ollut kovin suuria odotuksia kurssin suhteen, vaikka ihan mielenkiinnolla lähdinkin ensimmäiselle tapaamiskerralle. Ajattelin, että olemme Eeron kanssa molemmat tehneet sen verran töitä itsemme ja parisuhteemme kanssa niin terapiassa kuin myös teatterissa ja muilla elämän areenoilla, että en uskonut kurssin tuovan mitään järisyttävän uutta tai yllätyksellistä tullessaan. Toki olin sitä mieltä, ettei siitä missään nimessä mitään haittaakaan voi olla, ja uskoin, että yhteisten asioiden työstäminen toisi kuitenkin joitain uusia oivalluksia tullessaan. Lisäksi pieni yhteinen pysähtyminen arjen keskellä tekee aina hyvää, joten olin iloinen, kun kurssi pääsi alkuun.

Jo ensimmäiseltä kerralta oli kuitenkin selvää, ettei tässä olla mihinkään pään taputtelu –kerhoon tultu, jossa juodaan kahvia ja jutellaan mukavia siitä, miten toista voisi paremmin huomioida arjessa. Sen sijaan meille esiteltiin metodi, erään arvostetun avioliittotutkijan kehittämä, jonka tutkimuksiin olen sattumoisin työni kautta päässyt jo aiemmin tutustumaan, ja joista olen ollut hyvin vaikuttunut. En vain ollut tietoinen, että hän on tutkimustensa pohjalta kehittänyt hyvin käytännönläheisen metodin, jonka kautta tutkimustuloksia sovelletaan käytäntöön ja arkeen. Ei voi olla totta! –ajattelin. Nyt ollaan mielenkiintoisen äärellä.

Hyvin pian alustuksen jälkeen oli ensimmäisten tehtävien vuoro. Kun istuin siinä tehtäväpaperi kädessäni lukemassa noin 20 kohdan kysymyslistaa, en voinut kuin vain ihmetellä, miten minä, joka olen käynyt kolme vuotta psykoanalyysia, ja mielestäni puhkianalysoinut kaiken mitä ihmissuhteisiin tulee, en ollut koskaan pysähtynyt oman parisuhteeni äärelle niin konkreettisten asioiden kautta, kuin mihin lista vaati. Osaanko nimetä kumppanini 3 lempielokuvaa? Kuka on kumppanini mielestä hänen miellyttävin sukulaisensa? Entä ärsyttävin? Mitkä ovat hänen tämän hetken suurimmat stressinaiheensa? Ja liuta muita, joilla yritettiin kartoittaa sitä, miten hyvin tunnen kumppanini ja hänen tämänhetkisen elämäntilanteensa.

Aika tärkeitä kysymyksiä, mutta valehtelisin, jos väittäisin, että olisin usein ajatuksen kanssa pysähtynyt tällaisia miettimään. Oli myös aivan mielettömän kiinnostavaa kuulla, mitä kumppanini oli vastannut samoihin minua koskeviin kysymyksiin, etenkin sellaisten kohdalla, joihin en itsekään ollut osannut sanoa suoraa vastausta. Sain huomata, että monissa jutuissa kumppanini tuntee minut suorastaan paremmin, kuin minä itseni. Se oli oikeastaan aika hassua ja samaan aikaan myös suloista.

Jo ensimmäisen kerran jälkeen tuntui siltä, että olin saanut mahdollisuuden tutustua kumppaniini entistäkin paremmin, ja se jätti hymyn huulille pitkäksi aikaa.

***************************************************************************************************

Parisuhteen täyskäsi on parisuhdekurssi 18-25 vuotiaille pareille.Se toteutetaan Väestöliiton Tahdolla ja taidolla – parisuhdetaitoja edistävän ohjelman mukaan. Kurssi on parisuhdeongelmia ennaltaehkäisevä ja siellä ohjaajina toimivat Väestöliiton asiantuntijat.