Moni suomalainen ajattelee: ”en halua kuormittaa ketään”. Ihminen ei halua rasittaa muita omilla huolillaan.

Tunteiden jakamisessa muille on kaksi ääripäätä. Yhdessä ääripäässä emme jaa muille mitään vaikeita kokemuksiamme. Pyrimme olemaan iloisia, kuuntelemaan muita ja salaamme ehkä omat huolemme. Ajattelemme, ettei kukaan jaksaisi kuunnella meitä. Tämän ajatuksen taustalla voi olla menettämisen pelkoa: ”Jos näytän itseni, kukaan ei kestä minua.” Joskus omien huolten peittäminen vie niin paljon energiaa, että meidän on helpompi vetäytyä sosiaalisista tilanteista.

Toisessa ääripäässä on kaiken jakaminen muille ihmisille. Kriisitilanteissa on toki luonnollista, että ihmisellä on tarve puhua tapahtuneesta koko ajan. Mutta jos jokaisen kolotuksen jakaminen kaikille vastaantulijoille on jokapäiväistä, se voikin olla kuormittavaa läheisille. Silloin ihminen ei ole pystynyt tai jaksanut säädellä sitä, mitä hän tuo ihmissuhteisiinsa. Hän ei ehkä kuuntele läheisiään, mutta ei hän kuuntele itseäänkään. Loputon monologi ei auta pysähtymään omien tunteiden kokemiseen.

Kumpikaan ääripää ei ole kovin terveellinen. Tunteiden peittäminen voi eristää toisista ihmisistä ja nostaa stressitasoa. Rajaton kaikesta raportoiminen voi puolestaan estää asettumista ihmissuhteisiin ”tässä ja nyt”, kokemuksen tasolla. Se voi estää aitoa yhteyttä toisiin ihmisiin.

Läheiset ihmissuhteet vaikuttavat sekä mieleen että kehoon. Rakkaan kosketus rauhoittaa keskushermostoa ja vähentää fyysisen kivun kokemusta. Pahaa mieltä helpottaa jo se, kun läheisemme vain nimeää jonkin tunteemme. Ihmissuhteet on tarkoitettu voimavaroiksi. Parhaassa tapauksessa huolten jakaminen antaa kokemuksen, että emme ole yksin. Voimme saada lohtua ja kannustusta. Pelko muiden kuormittamisesta estää tärkeän selviytymiskeinon käyttämisen: muilta saatavan tuen hyödyntämisen.

Jos haluat voida henkisesti tai fyysisesti paremmin, älä unohda ihmissuhteita. Voit pohtia, kenen ihmisen kanssa haluaisit olla läheisempi. Kenen kanssa voisit jutella, jos jokin painaa mieltäsi? Huolten jakaminen voi myös syventää ihmissuhteita. Moni kokee kunniana sen, että saa olla toisen luottamuksen arvoinen.

Voit aloittaa pienin askelin: ”Tiedätkö ystäväni, minä usein pelkään, että kuormitan muita, jos kerron murheistani. Oletko sinä pelännyt joskus samaa?”

Lue myös:

Onko yksin selviäminen ihanteesi?