Kehu kaveriakin!

shutterstock_116278801Positiivisen kasvatuksen menetelmä puhuttaa. Miten sellaista tehdään, eihän se ole tapana. Huttua ja humpuukia vai totta ja tärkeää? Vanhakantainen kasvatus on kuitenkin väistymässä uusien tuulien tieltä. Miksi me suomalaiset olemme karsastaneet kehumista?

Ehkäpä näistä syistä:

1. Malli puuttuu
Aktiivinen, myönteinen osallistuminen ääneen puhuen lapsen toimintaan. Kun lapsi leikkii rauhassa, syö nätisti ja siis toimii normaalisti, voisi todeta, että hyvin menee taas tämäkin asia. Näin lapsi saisi usein myönteistä palautetta ilman, että tarvitsisi tehdä temppuja. Kun sellaista ei ole, malli kannustavasta itseen uskovasta sisäisestä puheesta jää puuttumaan. Vaikea on kauhalla antaa jos on lusikalla saanut.

2. Feikkiyden pelko
Suomalainen haluaa olla rehti, suora ja asiallinen. Myönteinen puhe koetaan ylimääräisenä, vastakohtana, turhana, mielistelynä ja nuoleskeluna. Miksi pitäisi sanoa ääneen sellaista joka on itsestään selvää. Lapsen kuuluu siivota huoneensa ja tehdä läksynsä. Ei tavallisesta työstä voi kehua.

3. Pessimisti ei pety
Valmistaudutaan mahdollisiin pettymyksiin jo valmiiksi varomalla innostumista ja ennakoimalla pahinta. Ajatellaan ettei sitten pety. Pieleen menee kuitenkin –asenne. Ei susta kuitenkaan mitään tuu. Ei tosta mitään tuu. Pane lapsi asialle mene itse perässä.

4. Kärsimys jalostaa
Parempi haukkua kuin silitellä, oppii liian pehmeäksi. Tulee luja ihminen kun oppii kestämään haukut. Kun ei kehuta niin karaistuu, lujittuu ja sitten paremmin kestää paineita. Maailma on kova, pitää kasvaa kovaksi.

5. Sisu vie huipulle
Sisuuntumisen ihannointi. Pedataan lapselle näytön paikka, liian vaikea tehtävä. Et kuitenkaan onnistu! Kuvitellaan että lapsi siitä sisuuntuu ja tulee kaksin verroin onnelliseksi kun onnistuu. Kun ei kehu niin ajatellaan että yrittää vielä entistä enemmän.

6. Tuomitseminen on vastuullisuutta
Tuomitaan lapsen virheet ja epäonnistumiset nopeasti, ohjataan, korjataan oikeaan, kun lapsi kokeilee. Tuomitaan lapsellisuudet. Jatkuva kielteinen naputus. Tuomitseminen = huolehtimista, vastuun kantoa. Muuten on välinpitämätön vanhempi. Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

7. Ylpistymisen pelko
Pelätään lapsen ylpistymistä, tulee snobi keikari, vihattu vastakohta reilulle ja rehdille suomalaiselle. Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa. Itseään ei ainakaan saa kehua, omakehu haisee. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Luulee vielä liikoja itsestään, jos kehutaan.

8. Kiitos ja kehu on noloja
Kehu sekä kehun vastaanottaminen on noloa, halveksittavaa. Heikot ja epävarmat kaipaa tai kerjää kiitoksia. Kissa kiitoksella elää, koira pään silityksellä. Mitäs tässä, eihän tässä mitään, mitä tästä kiittämään. P:ko siinä kiehnäät, pitäisikö vielä kiitoksia saada? Ei turhia turista. Jää vielä kiitollisuuden velkaan.

9. Lapsesta tulee narsisti lellipylly
Liika kehu ja kiittely tekee lapsesta laiskan ja tottelemattoman, ylimielisen ja itsekeskeisen, törkimyksen ja huligaanin. Hän ei enää kunnioita ketään eikä mitään ellei pistetä pelkäämään. Aikuisen pelko on viisauden alku vai miten se oli.

10. Vaatimattomuus kaunistaa
Vanhemmat on vaatimattomia lapsistaan. Nää on niin huonoja. Toi meiänkin Ville, aina pahaa tekemässä. Eihän noin nyt oo mistään kotosin. Ei parane lasten saavutuksilla leveillä vieraiden kuullen. Mees nyt jo siitä. Lasten pitää olla näkymättömiä ja hajuttomia, eikä kehujen keskipisteenä.

Miten opit kehuvaksi?

Älä opeta kateutta, vertailua – että lapsi olisi parempi kuin kaikki muut tai joku toinen
Älä kehu että lapsi on jo huippu, maailman kaunein, taitavin, viisain. Se lannistaa yrittämisen halua. Jos jo on nimetty parhaaksi, ei halua riskeerata sitä tai olettaa että eihän tässä mitään tarvitsekaan tehdä kun asiat nyt vaan itsestään loksahtaa paikoilleen.

Mainitse aika ajoin ääneen kun lapsi toimii toivotulla tavalla: Hienosti menee, tää on hyvä, ollaan aikataulussa. Huomaa siis itsekin asian valoisa puoli, lisää myönteisen havainnointia ja sen ääneen puhumista. Lapsen kielellinen kyky ja myönteinen ajattelu harjaantuvat. Ja kaikilla on mukavampaa.

Kehu itseäsi lapsen kuullen: osasinpa hyvin, kannatti yrittää, taas onnistuttiin!

Kehu kaikkia muitakin lapsen kuullen, älä koko ajan kritisoi ja vertaa.

Kehu aina yrittämistä, innostumista, sitkeyttä, tekemistä, ideointia. Ihan sama mikä on lopputulos. Hienoa kun yritit. Jos meni pieleen: Varmaankin vielä onnistuu. Uus yritys!

One thought on “Kehu kaveriakin!

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s