Suomalaisten parisuhteilla menee hyvin. Vähän yli kolmasosa sekä naisista että miehistä pitää tuoreiden FINSEX-kyselytietojen perusteella parisuhdettaan hyvin onnellisena ja reilut 80 prosenttia kokee suhteensa melko onnelliseksi. Onnellisuus on lisäksi kehittymässä entistä suotuisampaan suuntaan. Useimmat parit kertovat olevansa valmiita tekemään jopa kaikkensa, jotta heidän parisuhteensa kestäisi, ja lisäksi he kokevat oman suhteensa olevan parempi verrattuna muiden parisuhteisiin. Tämä voi kuulostaa yllättävältä mediaympäristössä, jossa korostuvat tarinat parisuhdeongelmista ja uutiset avioeroista.

Erityisen onnellisia ovat suhteet, joissa koetaan, että on kumppanin silmissä aidosti hyväksytty ja arvostettu ja joissa kumppaniin voi luottaa vahvasti kaikissa asioissa. Kun näihin ominaisuuksiin yhdistyy kokemus siitä, että elämälle voidaan asettaa päämääriä yhdessä, ja että kaikista asioista voidaan keskustella avoimesti yhdessä, niin tuloksena on yhteenkuuluvuuden tunne. Yhteenkuuluvuuteen sisältyy hyvin tärkeä tunne siitä, että kumppanilta voi saada henkistä tukea aina sitä kaivatessaan. Tällainen parisuhde on erinomainen puskuri ulkoa tulevia paineita ja ongelmia vastaan.

Nykypäivän parisuhteiden iso haaste on riittävän yhteisen ajan löytäminen. Naiset toivovat yhteistä aikaa vielä merkittävästi miehiä enemmän. Haasteita kohdistuu myös siihen, miten turvata riittävän aktiivinen ja tyydyttävä intiimielämä puolison kanssa. Miehet toivovat lisää tätä aktiivisuutta naisia useammin. Näitä asioita arvioitaessa ja aikataulutettaessa on hyvä pysähtyä miettimään, mikä omassa elämässä lopulta on tärkeää ja pysyvää ja mikä tuottaa itselle kaikkein suurinta ja palkitsevinta nautintoa. Hyvin monet jakavat nämä parhaat asiat ja tunteet puolisonsa kanssa. Me ihannoimme rakkautta, mutta muistammeko oikeasti pysähtyä rakastamaan ja pitämään toista hyvänä?

Ristiriitojen sopiminen on parisuhteiden erityinen taitolaji. Suomalaiset ovat siinä aika hyviä. Tätä todistaa se, että kolme neljästä sekä naisesta että miehestä kokee, että molemmat antavat parisuhteessa yhtä usein toisilleen periksi riitatilanteissa. Tämä tuottaa tunteen suhteen oikeudenmukaisuudesta ja rohkaisee tuomaan jatkossakin esille omaa mieltä kaihertavia asioita.

Kaikissa suhteissa ei kuitenkaan toteudu Happy End. Kaltevalle pinnalle joudutaan silloin kun ristiriitoja ei onnistuta sopimaan tai itselle jää tunne, että joutuu joustamaan toiselle liian usein. Ihminen tuntee vetävänsä kivirekeä, jossa toinen on jarrumiehenä.

Eroa parisuhteesta ei mietitä siksi, että toinen ei tee tarpeeksi kotitöitä tai siksi, että hän ei huolehdi omasta mielestä riittävästi yhteisistä lapsista. Eron kannalta vakavampaa on se, jos toinen ei ole paikalla silloin kun häntä erityisesti kaipaisi tai jos hänen kanssaan ei voi jakaa itselle kaikkein tärkeimpiä asioista. Näihin asioihin kuuluu tärkeänä intiimielämä ja päivittäinen fyysinen kosketus. Jos rakastelu loppuu, loppuu usein myös tunne aidosta yhteenkuuluvuudesta. Avoin syli on puolestaan viesti siitä, että halu yhteisen elämän jatkamiseen on tallella.