Miksi miehet lääppivät porukalla?

644254817_831fd53248_z (1)

Kuva: Michal Svec, Flickr

Juna matkalla Delhiin on pysäytetty pienelle asemalle opiskelijamellakoinnin vuoksi. Parituhatta ihmistä yrittää päästä pois täältä takahikiältä ennen yön laskeutumista syöksymällä kohti muutamaa tarjolla olevaa bussia. Ryntään bussin ovea kohden. Takaa työntää satojen ihmisten massa.

Takanani olevat nuoret miehet työntävät käsiään jalkoväliini, puristelevät rintojani ja nauravat kun alan huutaa raivosta ja koetan kääntyä estääkseni heitä ja lyödäkseni. Ihmismassa estää edes nostamatta kättä, olen kahlittu vain sietämään heidän törkeytensä. Lopulta massa työntää minutkin bussiin sisälle.

Itken vihasta, raivosta, nöyryytyksestä. Minua kohdellaan kuin eläintä – pahantekijöitä ei haittaa vaikka kaikki näkevät mitä he tekevöt. Nuo siat vain naureskelevat tyytyväisinä hupiinsa. Vieressäni olevat kyselevät, mikä hätänä. Kerron että minua on loukattu ja osoitan syyllisiä.

Vanhempi intialaisnainen sanoo avoimuudestani järkyttyneenä, etttei tästä missään nimessä pidä puhua ääneen! Hänen mielestään häpäisen itseni ja teen asiasta pahemman puhumalla. ”Älä koskaan kerro tästä kenellekään”, hän vannottaa. Se kun tahraisi minun maineeni. Miehet nyt vain käyttäytyvät noin tungoksessa. Kenellekään ei tule mieleenkään torua miehiä.

Kuvatun kaltainen avoin seksuaalinen joukkoahdistelu on ollut Suomessa harvinaista. Täällä lääpitään, ahdistellaan ja raiskataan lähinnä yksikseen ja muilta salaa eikä uhria samassa mitassa syyllistetä kuin tuossa Intian-kokemuksessani. Julkisessa tilassa ja ihmisjoukoissa ei tarvtise ensimmäisenä pelätä, että joku alkaa kouria.

Lähi-idästä tulevien turvapaikanhakijoiden mukana on rantautunut pohjoiseurooppalaisesta poikkeava tapa suhtautua naisiin julkisessa tilassa. Kyse ei kuitenkaan ole kulttuurierosta tai uskonnosta, kuten helposti ajatellaan. Kyse on ennemminkin erilaisesta sukulaisuuden merkityksestä.

Avataanpa asiaa hiukan. Useimmissa Lähi-Idän, Etelä-Aasian ja Välimeren alueen yhteiskunnissa sukulinja isältä pojalle, pojanpojalle ja niin edelleen antaa turvan ja elannon sekä määrittelee arjen miehille ja naisille.

Naiset ovat tällaisessa yhteiskunnassa liikkuvia osia miesten sukujen välillä. He jättävät synnyinperheensä avioituessaan. Heidän täytyy sulautua miehensä sukuun ja tulla hyväksytyksi sen jälkeläisten synnyttäjänä. Siksi nuori nainen on arvokas, mutta myös haavoittuva ja uhkaava. Tytön koskemattomuutta on varjeltava lahjana tulevalle avioperheelle. Nuorta vaimoa on varjeltava suvun kunnian tai puhtauden vuoksi.

Tyttöjen ja naisten liikkeitä kodin ulkopuolella rajoitetaan. Nuori nainen vailla suvun suojaa on vapaata riistaa. Toisten miesten arvoa voidaan uhmata loukkaamalla ’heidän naistensa’ kunniaa tai puhtautta. Julkisessa tilassa liikkuminen on siksi etenkin nuorille naisille riskialtista. Mutta vanhemmiten naisen arvostus ja vapaudet kasvavat jopa suuremmiksi kuin mihin olemme täällä tottuneet.

Koulutettujen kaupunkilaisten parissa Lähi-Idässä ja Intiassa elämäntapa on usein etääntynyt yllä kuvatusta maanviljelys- ja pienyrittäjäluokkien vähän karrikoidusti esitetystä ajattelutavasta. Bagdadilaisen opettajan elämä voi olla lähempänä meikäläistä kuin pikkukylästä tulevaa maanmiestään. Kulttuurit ja elämäntavat muuttuvat alati ja ovat täynnä jakoja, joita emme ulkoapäin heti huomaa.

Suomessa miesten linjasuvuilla ei ole koskaan ollut vastaavaa merkitystä kuin esimerkiksi Lähi-Idässä. Tästä kertoo elävästi 1600-1700-luvuilla Tiina Miettisen Piikojen valtakunta. Ei siis ihme, että ajattelutavat hämmentävät puolin ja toisin.

Uuteen maahan muuttaessa on opittava uudenlaisia tapoja. Tytöt ja pojat ovat tekemisissä arjessa koulussa, kaveripiireissä ja harrastuksissa toisin kuin joissakin tulijoiden lähtömaissa.

Tulijoiden vanhat arvostukset ja ajattelumallit eivät kuitenkaan häviä käden käänteessä. Porukalla voi tulla tehdyksi asioita, joita ei yksin tekisi tai hyväksyisi. Mutta yksilön koskemattomuudesta sukupuolesta ja iästä riippumatta ei voida tinkiä missään tilanteessa. Tarvitaan seksuaalikasvatusta, vuoropuhelua ja tietoa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Näitä tarjoamme Väestöliitossa.

11 thoughts on “Miksi miehet lääppivät porukalla?

  1. Kyse on nimenomaan kulttuurista ja uskonnosta. Kirjoittaja voisi perehtyä tarkemmin käsitteisiin kultuuri ja uskonto. Lääppiminen, ahdistelu, raiskaukset, joukkoraiskaukset ja raiskausten uhrin murhaaminen suvun maineen nimissä ovat nimenomaan kulttuurillisia seikkoja.

    Tykkää

    • Hei, Olen koulutukseltani sosiaalinatropologian dosentti, joten olen perehtynyt kulttuureihin ja kulttuurin käsitteeseen viimeisten 25 vuoden ajan. Kulttuurin nimiin halutaan laskea asioita, jotka ovat jotain muuta. Yksinkertaistaen: esim. Egyptissä ja Intiassa löytyy naisiin kohdistuvaa joukkoahdistelua. Ei niissä silti eletä ’samaa kulttuuria’ eikä edes enemmistön uskonto ole sama.

      Tykkää

      • Meinaat siis, että sukulaisuussysteemi ei ole osa kulttuuria? Miten tässä yhteydessä määrittelet kulttuurin eli mitkä elementit katsot kulttuuriin kuuluviksi? Muistan, kun itse luin antropologiaa niin sukulaisuuskäsitteet olivat nimenomaan erittäin suuressa osassa sitä.

        Tykkää

      • On aivan yhdentekevää,onko ilmiö kulttuuriin vai uskontoon sidoksissa,siihen on puututtava nopeasti,päättäväisesti ja armottomasti,jotta tulijoille käy selväksi ettei ilmiötä suvaita yhteiskunnassamme. Me emme kaipaa uusia rikollisia kantasuomalaisten rikollisten lisäksi.

        Tykkää

      • Suomalaisia naisia kourivat miehet syyllistyvät rikkomaan naisten oikeutta koskemattomuuteen ja pahassa tapauksessa jopa pahoinpitelyyn. Miten voi olla mahdollista, että älykännyköiiden monimutkaiset toiminnot hallitsevat miehet eivät opi Suomen sääntöjä ? Minusta sillä väitteellä ei ole mitään pohjaa. Minusta on jopa halveksivaa ajatella etteivät he kykene oppimaan maassamme käytössä olevia sääntöjä/määräyksi/tapoja.

        Tykkää

      • Eli kahdessa eri kulttuurissa ei voi olla samoja piirteitä? Vähän kuin väittäisi että mönkijä ja auto eivät voi olla ajoneuvoja koska molemmissa on 4 rengasta

        Tykkää

  2. En ole koulutukseltani sosiaaliantropologian dosentti, joten kyselen puhtaasta mielenkiinnosta seuravaa:

    Artikkelin linkistä ”MIKÄ PERHE? Perhe eri kulttuureissa” käy ilmi, sekä Lähi-Idän ja ja Etelä-Aasian kulttuureissa sukurutsaa on harjoitettu jo pitkään. Tämä sama koskee käytännössä lähes kaikkia muslimikulttuureita, jossa insesti on ollut 1400-vuotta normi, eikä poikkeus.

    Englannissa maassa asuvat pakistanilaistaustaiset vastaavat 3,4%:sta synnytyksistä, saaden aikaan 30% syntyvien geneettisistä ongelmista. Tutkimuksissa on myös todettu, että serkus-avioliitot laskevat suhteesta syntyvien älykkyyttä 10-16 pistettä . Kun lisäksi tutkimuksista tiedetään, että ihmisten aggressiivisuus huipentuu ÄO 85 kohdalla ja jos väestön keskiälykkyys on alle 90, ei demokraattisen yhteiskunnan rakentaminen voi onnistua.

    Tästä päästäänkin kysymykseen, voisiko ahdistelu olla osin sukurutsan seurausta? Voisiko em. maiden heikko menestys kansainvälisessä kilpailussa olla sukurutsan seurausta? Mikä lasketaan sukurutsan ”syyksi” ja ansioksi em yhteiskunnissa. Ymmärrän, että kysymykseni varmasti tuntuvat asiantuntijasta varmasti lapsellisilta, sillä todennäköisesti kaikki kysymäni asiat ovat selvitetty moneen kertaan tieteen parissa, mutta koska kysyvä ei tieltä eksy, niin kysyn kuitenkin.

    Suuret kiitokset jo etukäteen vastauksesta.

    Tykkää

  3. ”Kyse ei kuitenkaan ole kulttuurierosta tai uskonnosta, kuten helposti ajatellaan. Kyse on ennemminkin erilaisesta sukulaisuuden merkityksestä.”

    Mietittymään nyt vaan jää se että voiko tämä ”erilainen sukukulaisuuden merkitys” sitten olla osa kulttuuria vai onko se jotenkin kulttuurista erillinen osa?

    Tykkää

  4. Kuuluuko meidän kulttuuriin sitten se ettei naisia ahdistella joukolla? Vaikka Jouko on aika kamala tapaus. Tämä kysymys että mikä kuuluu kulttuuriin ja mikä ei tuntuu jotenkin oudolta asialta.

    Please päästä edes jotain kommentteja läpi, ei oikein muodosti keskustelua muuten. Tai poista koko kommentointi mahdollisuus

    Tykkää

  5. Vielä lyhyesti tähän keskusteluun, silläkin uhalla että herää jälleen uusia ja uusia kysymyksiä. kulttuurin käsite on hankala, kiistanalainen ja abstrakti. Se on käsite, jonka avulla voi toki ajatella ja puhua ihmisyhteisöjen erilaisuudesta. Monet tutkijat eivät kuitenkaan enää halua käyttää koko subtantiivia ’kulttuuri’ siksi, että se arkikeskuteluissa essentialisoidaan kausaaliseksi voimaksi, joka saa ihmiset käyttäytymään tietyllä tavalla. Maailma nähdään tässä kulttuurin käsitteen käyttötavassa erillisten ja selvärajaisten kulttuurien mosaiikkina. Tällainen käsitys ihmisyhteisöjen erilaisuuksista ei ole enää vuoskikymmeniin vastannut antropologien ajattelua kulttuurisesta erilaisuudesta.

    Monet tutkijat käyttävät adjektiivia ’kulttuurinen’ viittamaan siihen puoleen ihmisten elämässä, ajatelutavoissa ja käytännöissä, joka liittyy heidän itseymmärrykseensä ryhmän jäsenenä. On selvää, että ihmisyhteisöillä on kulttuurisia eroja, joilla on oma genealogiansa. Kulttuurisilla ilmiöillä on ajallista jatkuvuutta ihmisyhteisöissä sukupolvilta toisille mutta se ei tarkoita muuttumattomuutta, selvärajaisuutta, homogeenisyyttä tai vaihtoehdottomuutta. Kulttuuritausta antaa tiettyjä käsitteellistämisen ja käyttäytymisen välineitä, joita ihmiset käyttävät ja muokkaavat rakentaessaan elämästään mielekkään ja merkityksellisen. Mitään yhtä ja oikeaa kulttuurin käsitettä ei ole.

    Sukulaisuusjärjestelmät ja yhteiskuntien sosiaalinen ja poliittinen organisaatio ovat toki kulttuurisia ilmiöitä. Pidän tärkeänä puhua sosiaalista organisaatiosta (jonka yksi puoli on sukulaisuusjärjestelmä) erillisenä, omana ilmiönään. Muna vai kana -keskustelu kulttuuristen käsitysten, symbolien ja arvojärjestelmien ja toisaalta sosiaalisen organisaation välisestä suhteesta on ikuisuuskysymys: määrääkö sosiaalinen organisaatio ja valtasuhteet sitä, millaiseksi jonkin ihmisryhmän kulttuuriset arvot, käytännöt ja symbolit muotoutuvat? Vai ovatko nuo arvot, käytännöt ja symbolit ensisijaisia, heijastuen siinä miten ihmiset suhteensa ja sosiaalisen organisaationsa rakentavat jossakin yhteisössä?

    Joka tapauksessa sukulaisuusjärjestelmät voivat olla monissa yhteisöissä jossakin piirteissään samanlaisia, vaikka monet muut kulttuuriset piirteet olisivatkin erilaisia. Eri yhteisöissä voi siis olla varmasti samoja piirteitä. Tässä yhteydessä siis halusin sanoa, että seksuaalinen joukkoahdistelu ilmiönä voi ilmetä erilaisissa kulttuurisissa ryhmissä ja tilanteissa. Niille yhteistä on kuitenkin samantyyppinen sosiaalinen organisaatio (patrilineaarinen sukulaisuusjärjestelmä).

    Sisäsiittoisuudesta vielä: serkusavioliitot ovat yleisiä Lähi-Idässä. Ihan en kuitenkaan näe tuota yhteyttä, miten siitä seuraisi seksuaalista ahditelua yksilötasolla. Mutta joku geneetikko voisi varmasti tätäkin tutkia. Sisäsiittoisuuden haitallisista vaikutuksista meillä suomalaisessakin tautiperinnössä on runsaasti kokemusta. On löytynyt geneettisiä viitteitä myös sille, miksi humalatllaan liittyvä väkivaltarikollisuus on Suomessa yleistä.

    Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s