Lapsettomuuslääkärin mietteitä

Joulun aika tuo mieleen lapsuusmuistoja: Ihka ensimmäinen joululoma on lähestymässä. Viimeisinä koulupäivinä askarrellaan. Muistan liisterin tuoksun, pahvin sinisen värin, kultapaperista leikatun tähden ja ihmeellisen kimmeltävän aineen, joka saa vanulumen hohtamaan.

Näitäkin tärkeämpänä muistona on opettajan kaunis kertomus siitä, kuinka Itämaan tietäjät toivat lahjoja vastasyntyneelle Jeesus-lapselle. Tämän kunniaksi myös kotien jouluun kuuluu lahjojen antaminen.

Vasta myöhemmin opin, että joululahjojen antamisen perinne on paljon vanhempi ja alkujuuriltaan pakanallinen. Sain kuitenkin tuon kertomuksen kautta oivalluksen siitä, kuinka lahjojen antaminen onkin omia joululahjahaaveita tärkeämpi.

Menneen joulun alla kävin mielenkiintoisen keskustelun erään munasoluja luovuttaneen naisen kanssa. Hän oli vakuuttunut siitä, ettei aio itse hankkia lapsia. Halu auttaa oli voimakas.

”Joku toinen, jolla ei ole mahdollisuutta saada ”biologisesti omaa” lasta, voi lahjasolun avulla liittyä sukupolvien ketjuun kokemalla äitiyden sekä antamalla vanhemmuuteen liittyvän henkisen perinnön lapselleen” hän totesi. Ja hetken mietittyään jatkoi: ”Vaikka mitään oikeudellista suhdetta solustani syntyneen jälkeläisen kanssa ei synnykään, tietoisuus elämän jatkumosta on itsellenikin tärkeä.”

Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että voin olla mukana tässä työssä. Lahja elämän alkamisen rakennusaineiksi on mittaamattoman arvokas.

Tietoa lapsettomuudesta ja lapsettomuushoitoja Väestöliiton klinikoilta.