Luen Väestöliiton uunituoretta Perhebarometria 2015 – Miksi syntyvyys laskee? ja mietin. Perhebarometri osoittaa selkeitä lukuja siitä, että syntyvyys on laskenut jo viisi vuotta peräkkäin. Samalla tilastot osoittavat kuitenkin, että lasten saaminen on Suomessa entistä polarisoituneempaa. Toiset eivät hanki lainkaan lapsia ja toiset hankkivat kolme lasta tai enemmänkin. Silti yhä harvempi pitää suurperhettäkään ihanteellisena tavoitteenaan.

Lasten hankintaa myös lykätään yhä myöhemmäksi. Tilastoista näkyy suoraan syyksi ”muut mielenkiinnon kohteet”, joka voidaan tulkita haluksi elää pidennettyä nuoruutta. Ja miksi ei eläisi, kun eliniän odotekin kasvaa sukupolvi sukupolvelta. Biologia vain ei muutu ja siksi myös tahatonta lapsettomuutta on yhä enemmän. Perhebarometriin vastanneista lähes joka kolmas äiti ja joka viides isä nimeää lastenhankinnan lykkäämisen syyksi myös ongelmat työn ja perheen yhteensovittamisessa tai lastenhoidon järjestämisessä. Moni asia kilpailee lapsen paikasta perheessä.

Toinen vahva signaali, joka barometrista nousee, on ihanteellisen lapsiluvun, siis sen, mitä ihminen toivoo, aleneminen heikoimmassa asemassa olevissa väestöryhmissä: vähän koulutetut, pienituloiset ja työttömät. Perhebarometrin julkistamistilaisuudessa siitä heräävä ajatus sanottiin myös ääneen: eikö köyhä voi enää unelmoida edes lapsista?

Tänä vuonna lapsen oikeuksien päivän teema on lapsiperheköyhyys. Köyhyys satuttaa lasta. Satuttaa se aikuistakin, näköjään siinä määrin, että haaveetkin haihtuvat. Barometrissa pohditaan, miten paljon lapsiperhe-etuudet vaikuttavat näissä asioissa? Selvää on, että pienituloisilla ja työttömillä ne vaikuttavat paljon, mutta myös lähes 60 % vastanneista lapsiperheiden vanhemmista piti tukia huonoina.

Sinänsähän vähäkin riittää paljoon lapsiperheissä. Mutta se tuntuisi edellyttävän elämistä kaikesta eristäytyneenä, ettei kiiltokuva ”oikeasta”, tavoiteltavasta lapsiperhe-elämästä ahdistaisi. On ehkä helpompi luovuttaa ja vaihtaa mielenkiinnon kohteet muuhun, varsinkin, jos perheellistymisessä ei näytä olevan riittävää glamouria. Sehän on vain sellaista kakkapissaitkupotkuarkea. Paitsi, ettei ole. Se on ja on aina ollut paras ja palkitsevin elämänvaihe ihmiselle. Kun sille antaa mahdollisuuden.