Marraskuinen arki voi tuntua harmaalta ja ankealta. On hetkiä, jolloin päiväkodista haetaan yltäpäältä kuraiset lapset. On päiviä, jolloin etukäteen sovitut kokoukset ja työmatkat menevät uusiksi äkkiseltään iskeneen vatsataudin vuoksi. On yskän vuoksi valvottuja öitä. On kiukkukohtauksia keskellä suurta ostoskeskusta.

Nämä kaikki kuitenkin unohtuvat, kun aamutoimen lomassa näet super-hyper-spidermaiset taisteluasennot. Pysähdytte menomatkalla päiväkotiin ihmettelemään maahan tippuneita lehtiä. Jäätte yhdessä pohtimaan, milloin ja mistä se talvi oikein tulee? Otatte juoksukilpailun kotiovelle asti. Tai saat lapseltasi halauksen tai paljon pieniä lentäviä pusuja.

Kysyisinkö lapseltani tai lapsenlapseltani tänään, mikä on sinulle tärkeää? Mistä asioista iloitset tai olet huolissasi? Miettisinkö hetken, tuleeko lapseni kuulluksi ja nähdyksi? Tunteeko lapseni itsensä rakastetuksi ja toivotuksi? Olenko muistanut sanoa, että olet rakas ja tuot iloa elämääni? Olenko kertonut kaikista niistä upeista ja positiivisista asioista, joita lapsessa itsessään on? Onko lapsi saanut jakaa kanssani iloja ja suruja? Onko lapsi saanut oppia ja hämmästyä, kysyä ja kyseenalaistaa? Ovatko lapsen oikeudet toteutuneet?

Voi sitä riemun, ilon ja kikatuksen määrää, kun laskeudun lapsen tasolle, näen, kyselen, olen läsnä, huomaan ja olen kiinnostunut lapsen asioista. Lapsen oikeudet läsnä olevasta ja turvallisesta aikuisesta toteutuvat. Kohtaamme. Pienen suurin toive toteutuu: teemme yhdessä juttuja.

Hyvää lapsen oikeuksien päivää!