Naisen mielen täyttää innostus hänen lähestyessään kotiovea. Tuntuu, että hän on päivän aikana oivaltanut jotain tärkeää, itsestään, elämästä. Hän haluaa jakaa tämän puolisonsa kanssa. Innostus kuitenkin latistuu, kun puoliso ei ilahdu, ei kiinnostu ja kääntyy kasvot peruslukemilla puhelimensa puoleen. Naisen kehossa ja mielessä tapahtuu jotain. Hän tuntee, kuinka mieli sulkeutuu. Kukan terälehdet menevät kiinni ja rinnassa tuntuu outo paino, häpeän paino.

Häpeä on reaktio hyväksyvän vastavuoroisuuden puutteeseen. Ihminen häpeää väärää odotustaan. Odotus siitä, että puoliso innostuisi samalla tavoin ja antaisi ehkä ihailua, tuntisi ylpeyttä oivaltavasta tyttöystävästä, osoittautuu vääräksi. Tunne on yleensä hyvin voimakas ja nopea. Se on romahdus, joka saa aikaan halun piiloutua maailmalta.

Silloin voi olla vaikea kuulla puolison toteamusta siitä, että hänellä oli tärkeä työasia mielessä ja hän ei siksi kuunnellut toista. Syyllä ei ole väliä, kun häpeä huutaa ihmisen omaa huonommuutta niin kovaa, että hän tarvitsee kaikki voimansa palauttaakseen hyvän mielikuvan itsestään. Puoliso ei välttämättä havaitse, että toinen kamppailee mitättömyyden tunteen kanssa. Sivuutamme kaikki arjessa hetkiä, joissa läheisemme taistelee häpeää vastaan, ilman, että huomaamme sitä.

Syyllisyys on häpeää helpompi tunne. Syyllisyys saa ihmisen yrittämään korjaamaan tapahtunutta. Puolisolta voi pyytää anteeksi, kun tietää toimineensa väärin toista kohtaan. Häpeä saa kuitenkin ihmisen kokemaan koko minuutensa vääränlaiseksi. Häpeä saa tuntemaan, että pyrkimykset lähestyä muita kannattaa lopettaa ja piiloutua muilta. Tämä kaikki käy niin nopeasti, että puoliso voi vain ihmetellä, että mihin toinen hävisi. Mitä tein väärin?

Häpeän taustalla voi olla vaikeita lapsuudenkokemuksia, joissa yksilö on kokenut hylkäämisiä ja sivuutetuksi tulemista. Tällöin parisuhteessa voi olla hyvin herkkänä kaikelle, joka voisi viitata torjumiseen ja aktivoida häpeän tunteen. Häpeän voi aktivoida vaikka liian lyhyt vastaus kysymykseen, huomion kohdistaminen toisaalle tai tutun rutiinin pois jääminen.

Pitkään jatkuessaan häpeä voi aiheuttaa vihaa itseä ja toista kohtaan. Häpeä saa katkeroitumaan ja kiinnittämään huomion suhteen kielteisiin asioihin. Toinen ratkaisu häpeän kokemukseen saattaa olla se, että ihminen piilottaa puolisolta omat halunsa ja toiveensa säilyttääkseen tämän hyväksynnän. Koska olen niin kelpaamaton, piilotan itseni, enkä tarvitse mitään. Yritän olla sellainen, kuin oletan puolison toivovan, jotta saisin olla olemassa.

Parisuhteissa seksuaalisuus on monille vaikea, joskus myös häpeää tuottava asia. Intiimissä tilanteessa ollaan hyvin herkkiä havaitsemaan pienetkin vihjeet omasta kelpaamattomuudesta. Seksuaalisuuteen liittyvää häpeää sivutaan jo raamatussa. Häpeä liittyy sukupuolisuuden saavuttamiseen. Aatami ja Eeva nauttivat paratiisissa toisistaan syntymäasussaan, kun syntiinlankeemuksen jälkeen heidän silmänsä aukaistiin. He huomasivat olevansa alasti ja häpesivät alastomuuttaan toistensa edessä.

Nykyään seksuaalikasvatuksessa pyritään siihen, että lapsen halu, tarve vastavuoroisuuden löytämiseen, saisi ”jumalalta” , vanhemmalta myönteisen vastaanoton ja lapsi kasvaisi seksuaalisuuteen ilman häpeän taakkaa.

Häpeästä on vaikeaa päästä eroon menemättä sitä päin. Piiloutumista vastaan tulisi taistella ja kääntyä peloista huolimatta puolison puoleen. Omissa tarpeissa ja haluissa ei ole mitään pahaa. Kun häpeän tunnistaa, se voi myös auttaa löytämään voimia ponnistaa eteenpäin.