Olen toiminut lapsettomuuslääkärinä Väestöliitossa 15 vuotta. Eräs tuttavani kyseli, eikö työ toista itseään, eikö jo kyllästytä? Jäin pohtimaan, mikä tässä työssä on niin kiintoisaa, ettei pitkästyminen ole todellakaan uhkana. Vastausta ei tarvinnut kauaa odottaa: potilaat. Parasta tässä työssä on potilaan kohtaaminen.
Unohtumatonta, koskettavaa, musertavaa, voimauttavaa.
Lapsettomuuden taustan selvittelyt, hoitojen suunnittelu ja hedelmöityshoitoprotokollat voidaan raamittaa laatujärjestelmään prosessi- ja vuokaavioiksi toisin kuin potilaan tarina. Jokainen kertomus, yksin tai yhdessä kuljettu matka on ainutlaatuinen ja ansaitsisi tulla kerrotuksi.
Tässä blogissa tulen jakamaan mietteitä ja tunnelmia lapsettomuuslääkärin arjesta mm. potilastarinoiden kautta. Kaikki ”tarinat” perustuvat todellisiin tapahtumiin ja niissä kuvatut henkilöt ovat todellisia. Tarinoiden kertomiseen on pyydetty asianomaisten lupa, nimet on muutettu. Jokaisen kertomuksen yksityiskohdat on irrotettu ajasta ja paikasta siten, ettei yksittäinen henkilö ole tunnistettavissa. Uskon, että lapsettomuuden jossain muodossaan kohdannut lukija voi löytää tuttuuden tunteen näissä kertomuksissa. Osalla tarinoista voi olla onnellinen loppu, osan käsikirjoitus on vielä kesken.
Toivon, että tämän blogin tarinat toimisivat omalta osaltaan rohkaisuna jaksaa, kun lapsettomuus koskettaa, satuttaa, musertaa sinua, lastasi, sisarustasi, ystävääsi, työtoveriasi.
Tietoa lapsettomuudesta ja lapsettomuushoitoja Väestöliiton klinikoilta.
