Mitä tässä vanhempana pitäisi tehdä?

shutterstock_218592256Eilen Helsingin poliisi tiedotti saaneensa valmiiksi esitutkinnan laajassa seksuaalirikossarjassa, jossa on 36 uhria. Iältään uhrit ovat 6-17-vuotiaita.

Oman lapsen joutuminen seksuaalisen väkivallan kohteeksi on aina järkyttävää. Myös havahtuminen siihen, että lapsella voi olla riski joutua seksuaalirikoksen kohteeksi, tuntuu ahdistavalta.

Sen sijaat, että painaa vihantunteen kaasupolkimen pohjaan ja alkaa purkaa ahdistustaan uutisesta perheelle päivällispöydässä, kannattaa hengittää syvään, laskea kymmeneen ja painaa jarrua.

Rauhoittamalla itsensä voi kokea, että jotain on tehtävissä. Tällöin avuttomuuden tunne siirtyy taka-alalle tai se ei ainakaan ole niin hallitsevana läsnä. Entäpä, jos lähestyisikin perheen jälkikasvua toisesta näkökulmasta? Aloittamalla keskustelun siitä, mistä tunnistaa mahdollinen vaara nettikeskustelussa.

Tuntemattomista ihmisistä varoittaminen ei välttämättä riitä ohjeistukseksi, sillä netissä on usein ehditty tehdä jo viikkoja tuttavuutta. Tällöin nettituttu ei ole enää ”tuntematon”. Netin käytön kieltäminen ei myöskään ole keino ratkaista ongelmaa – netti on osa ajanvietettä, tiedon etsintää ja vuorovaikutusta.

Millaisen vastauksen saisi, jos pyytäisi lapselta neuvoa, miten tämä haluaa vanhemman auttavan häntä tunnistamaan vaaratilanteet netissä? Auta minua auttamaan sinua – ajatuksella.

Päivällisen jälkeen voisi yhdessä istahtaa olohuoneen sohvalle ja käydä jälkikasvun kanssa keskustelua siitä, milloin on syytä epäillä nettitutun motiiveja.

Seuraavissa tilanteissa kannattaa epäillä nettitutun motiiveja, kun

– nettituttu puhuu kuin lapsi tai nuori, mutta väliin lipsahtaa aikuisen puheelta kuulostavia sanoja
– nettituttu kehuu ylitsevuotavasti kypsyyttäsi, älyäsi, rohkeuttasi ja reippauttasi
– sinusta tuntuu siltä, ettet pääse nettitutusta ollenkaan eroon, vaan nettituttu pitää sinua monin eri tavoin ”koukussa” ja saa sinut kokemaan syyllisyyttä, jos et keskustele hänen kanssa riittävän usein
– nettituttu vetoaa sääliin tai aikaansaa pahan omantunnon, jos et halua lähettää kuvaa, antaa puhelinnumeroasi tai jutella seksistä
– netissä tytöksi tai pojaksi esittäytyvä kehuu omilla seksikokemuksillaan, lähettää kuvan omasta sukupuolielimestään tai alastonkuvan itsestään
– nettituttu alkaa kysellä hyvin yksityiskohtaisesti seksuaalisuuteesi liittyvistä asioista tai palaa toistuvasti kysymykseen peniksen pituudesta, rintojen koosta tai itsetyydytyksestä

Lapsen kanssa voi myös jatkaa keskustelua siitä, miten kannattaisi toimia, jos lapsi tai nuori joutuisi netissä tilanteeseen, jossa häneltä kysytään seksiin liittyviä asioita tai miten jälkikasvu neuvoisi kaveriaan, jos kaveri kertoisi nettitutun ahdistelleen häntä seksuaalisesti.

Lapsen ja nuoren näkemystä kunnioittaen ja hänen mielipidettään arvostaen syntyy takuuvarmasti keskustelua, jossa myös vanhempi oppii uutta.

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s