Tapaamisemme oli tietysti virhe – vai oliko?

shutterstock_241966711Olinko liian ohut ja hauras, jopa nahaton ja näin ollen pääsit sisääni liukuen. Kirosin FB:n! Se toi sinut täydellisesti lähelleni monen vuoden takaa. Päästin sinut mieleeni, täyttämään kaiken tyhjän. Kieltäydyin tietoisesti olemasta järkevä. Uskottomuus ei ole vain ”sellaista sattuu” -juttu.

Toisilla on avioliiton ulkopuolinen suhde, minulla avioliitto jäi suhteen ulkopuolelle. Olin ratkaisun edessä. Toisen miehen kohdalleni on valinnut himo ja hurmio ja toiseen olen sitoutunut tämän seurakunnan läsnä ollessa. Molempia rakastin tavallani. Levoton, mutta tyytyväinen elämä, jossa sinänsä ei ole valittamista, mutta jonka lävitse kulkee yksinäisyys. Turvallinen, mutta ikävä liitto.

Tunsin itseni kokonaiseksi kanssasi, olin vihdoinkin yhtä jonkun kanssa. Ennen katselin osia itsestäni ja seksuaalisuudestani. Mikä missäkin, palasia, joiden luulin olevan poissa käytöstä tai jonkun muun hyödyntäminä. En ollut uskaltanut myöntää tuntemaani suunnatonta kaipuuta todeksi. Olin etsinyt ja löytänyt kadotetun ahneuteni. Oliko siinä jotakin väärää? Halusin täyttää tyhjän tunteen, en vain hetkeksi, vaan korjata sen lopullisesti. Sydän ja keho oli viritetty. Päästin sinut mieleeni ja kehoon, tarvitsin sinua. Ulkoistin arkipäivän ja sen ongelmat suhteessani, sain syyn sinuun.

Kevät ja kesä menivät.

Sain toki myös syyllisyyden ja kivun. Haavoitin ja haavoituin. Kompuroin hekumallisen suhteen koettelemuksessa. Minussa ja sinussa oli liian paljon himoa ja haurasta. Säikähdin itseäni ja meitä. Ehkä se on niin, että harvoin löytää toisen ihmisen oikeaan aikaan, aina tuntuu olevan liian aikaista tai myöhäistä.

Olin vailla jotakin ja minulla on kiire saada tarjottua rakkautta tai mitä se sitten ikinä olikaan. Itken suruani joka päivä, suren itseäni. Suren meitä kaikkia. Toisaalta kiitän sinua, annoit minulle naiseuteni ja seksuaalisuuteni takaisin. Kiitos, kirosana ja anteeksi.

Nyt on kuljettava pitkä matka sinun luoksesi, sinun jonka jo melkein hylkäsin ja kadotin. On mentävä koko seurakunnan eteen. Otatko minut takaisin, elämään myötä- ja vastoinkäymisissä? Sinulla on silmät ja lähelläsi tilaa, onhan? Vielä en tiedä miten selviän, mitä pitää ja mitä ei pidä paljastaa. Pala kurkussa ei tunnu häviävän, vai voisiko se sulaa ajallaan? Miten voisin olla ilman sinua? Tarvitsen ammatti-ihmisen apua. Soitan ajan.

Väestöliiton vastaanotoille voi varata aikoja numerosta (09) 2280 5267, ma-pe klo 8.30-15.30

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s