Poikani suoritti asepalveluksen aivan kuten syntysuomalaisetkin nuoret.
Osallistuin hänen äitinään varusmiesten vakuutuspäivään Espoon Vermossa. Paikalla oli hyvin paljon ihmisiä. Varusmiesten omaiset, Espoon kaupunginjohtaja, veteraaneja ja korkeassa asemassa olevia tahoja armeijasta.
Oli ihanaa nähdä, että kaikki nuoret asepalveluksen suorittajat olivat tasavertaisesti antamassa vakuutta, riippumatta taustastaan eli mistä päin he olivat kotoisin. He lupasivat palvella rehellisesti isänmaan koskemattomuutta kaikissa tilanteissa ja ylläpitää yhteiskunnan järjestystä.
Joukossa oli pääsääntöisesti ”kantaväestöön” kuuluvia nuoria, mutta mukana oli toki myös maahanmuuttajataustaisia nuoria miehiä. Jäin itse miettimään, miten me aikuiset teemme hyvin helposti johtopäätöksiä siitä, ketkä kuuluvat suomalaiseen yhteiskuntaan, ketkä eivät.
Kysymme monesti nuorelta joka näyttää vähän erilaiselta tai eriväriseltä, että mistä päin sinä olet kotoisin. Armeijan valapäivässä nuoret joutuvat – riippumatta ihoväristä ja äidinkielestä – toistamaan ”minä tahdon kaikkialla kaikissa tilanteissa rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta”. Onko tässä ristiriitaa sen kanssa mitä nuori kokee yhteiskunnassa? Joskus häntä ei hyväksytä suomalaisena hänen ulkonäkönsä takia.
Suomi ei ole enää homogeeninen maa, vaan Suomen kansalaisista löytyy paitsi vaaleita ja sinisilmäisiä myös tummaihoisia. Suomalainen voi olla myös tummatukkainen ja ruskeasilmäinen.
Jäin myös miettimään sitä, kuinka monessa tilanteessa nuorille voi tulla ristiriitainen tunne. Nuori mietti mihin minä oikein kuulun. Kun puhutaan isänmaasta, mitä se tarkoittaa ja mikä on minun isänmaani? Olen antanut lupaukseen puolustaa isänmaata, mutta mitä jos minua ei hyväksytä suomalaisena, onko tämä sitten minun maani vai ei??
On aika ymmärtää ja hyväksyä, että yhteiskunta kuuluu kaikille tasavertaisesti. Kaikilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. Luovutaan ennakkokäsityksistä ja hyväksytään, että yhteiskunnastamme on tulossa koko ajan monikulttuurisempi. Ja pidetään tämä voimavarana eikä uhkana.