Pukeuduthan, sinä sanot.
Et silloin, kun lähdemme matkalle
tai sateella juoksemaan taivasalle,
vaan silloin
kun pujahdamme peiton alle.

Kesällä on vähemmän riisuttavaa. On ruskettunut iho, hiekkaa kengissä ja kukkia nurmella. Perhosia ilmassa ja perhosia vatsassa. Odotus, kun kuuma yö on heinäkuun, ja puoliso viipyy ulkona valoisassa illassa aina vaan. Laitatko silloin yllesi jotakin jännittävää ja erilaista?

Kääritkö kohta ympärillesi peiton ja menet katsomaan. Mitä hän tekee? Hän odottaa hetkeä, jona äsken syttyneet tähdet, ne kaksi kirkkainta saunan yllä, sammuvat taas, ja kohta päivä paistaa taas täydeltä terältä kolmelta aamulla. – Katsotaan tämä, ja kuunnellaan lintujen konsertti, hän sanoo.
Poimit kimpun niittykukkia. Otat sitten häntä kädestä kiinni ja kuljette sisään nukkuvaan taloon. Makuuhuoneeseen, jonka pöydällä kannussa on vettä, ovessa salpa ja ikkunoissa paksut verhot.

Ei se katso ikää, miten sinä tästä kesästä nautit kumppanisi kanssa. Missä paikassa ja millä tavalla. Minkä kukkien tuoksussa tai minkä korsien pistelyssä. Nauti. Ryhdy. Valmistele, valmistaudu. Puno kiihkon köydet, sido ne hänen ranteisiinsa. Tuo kukat ja laske hänen syliinsä. Suutele elämäsi suudelma hänen tutuille huulillensa. On kesä.

Heli Vaaranen
Parisuhdekeskuksen johtaja, Väestöliitto