Myrskyn jälkeen

shutterstock_59925736”Myrskyn jälkeen on poutasää..” lauletaan laulussa kun ajelemme rauhassa kotiin päin mökkireissulta. Ja seuraavassa biisissä halutaan, että joku näyttää toiselle mustelmansa.

Niinpä se taitaa olla. Kun on turbulenssia, sitä on välillä aivan valtavasti. Tuntuu, että maailman kaikki tuulet ja trombit kohtaavat juuri sinua ja sinun ympäristöäsi ja tuntuu, ettet ikinä selviä tästä ulos. Ja kaikilla meillä on oman elämämme mustelmat. Joillakin tuoreet, joillakin hieman hälvenneet, mutta muistona mustelma voi jomottaa vielä pitkään.

 

Elämän mustelmat voivat liittyä parisuhteen tai perhe-elämän kolhuihin, sairauteen, menetyksiin, lapsuus- tai nuoruusaikaan, työelämään tai ympäröivään maailmaan ja ympäristöön.

Näin useimmat ihmiset kuvaavat, kun ovat keskellä suurta kriisiä tai elämän mullistusta. Elämä tuntuu tuolloin epävarmalta, tulevaisuus tuntemattomalta, synkältä ja ahdistavalta. Toivo voi olla kadonnut.

Kuitenkin, jossain vaiheessa voi havahtua ja huomata, että kummallinen poutasää onkin ympäröinyt minut. Näen selkeästi eteenpäin, ymmärrän omia ajatuksiani ja uskallan pohtia tulevaa.

Vai uskallanko? Voiko käydä niin, että alkaakin pelätä tulevaa niin paljon, että unohtaa elävänsä juuri nyt? Kaikkine trombikokemuksineen ja toivon pilkahduksineen?

Sillä elämä on juuri nyt, tässä ja siitä voi nauttia.  Ei aina voi pelätä, että taas kuitenkin tapahtuu jotain hirveää. Ei aina voi odottaa, että minua ei voi kohdata mikään hyvä. Ei saa lakata nauttimasta hetkestä, elämästä, sillä vaikka kuinka se on klisee, elämään kuuluvat kaikki myrskyt ja tyvenet. Jokaisessa elämässä on yleensä onnen ja huippuhetkien kokemuksia, sitten taas tyveniä ja tasaista taivallusta, kenties jopa tylsää olemista. Joku hetki huomaa joutuneensa epätoivon alhoon, josta ei usko koskaan nousevansa, kuitenkin taas jossain vaiheessa pysyy jo hieman selviytymispinnan yläpuolella.

Lapsiperheessä tulee varsinkin muistaa, että lapsi ei odota. Jonkun aikuisen on pyrittävä säilymään elämässä ja arjessa mukana, sillä lapset tarvitsevat aikuisten tukea ymmärtääkseen kaikkea sitä, mitä elämässä heidän ympärillään tapahtuu.
Ja jos luovumme nauttimasta jokaisesta tyynestä hetkestä ja annamme elämän pelolle vallan, tuolloin lakkaamme elämästä.

Eläkäämme siis juuri nyt ja tässä, sillä tätä hetkeä on juuri minun ja sinun elämäsi.