Muutama viikko sitten istuin junassa matkalla kotiin. Vastapäätä istui afrikkalaistaustainen mies, joka luki päivän Metro-lehteä. Jonkin ajan päästä mies kysyi kohteliaasti vieressäni olevalta nuorelta mieheltä: ”saanko kysyä, mitä tämä sana tarkoittaa?” Mies vastasi myöntävästi ja tästä alkoi kiintoisa keskustelu suomen kieliopista, kieliasusta, kielten osa-alueista ja luetun ymmärtämisestä. Arkipäivän kohtaaminen, jossa vuoropuhelu miesten välillä oli aitoa ja rehellistä. Varttituntia myöhemmin miehet jäivät samalla asemalla pois. Näin ikkunasta, miten he jäivät vielä juttelemaan keskenään. Molemmat hymyilivät. Tunsin, miten minuakin alkoi hymyilyttää.

Kielen oppimiseen liittyy monia osa-alueita. Niitä ovat kirjoittaminen, lukeminen, puhuminen ja kuullun ymmärtäminen. Kun olen keskustellut asiasta maahanmuuttajien kanssa, ovat he nostaneet puhumisen tärkeimmäksi osa-alueeksi. Minkälainen sitten on maahanmuuttajan polku suomen kielen oppimisen näkökulmasta?

Monilla on omakohtaisia kokemuksia siitä, ettei tarjolla ole foorumeja tai sosiaalisia verkostoja, joissa suomen kieltä pääsisi säännöllisesti harjoittelemaan. Joillakin on kokemuksia siitä, että heille puhutaan aina englanniksi, koska se havaitaan vahvaksi ja helpoksi vaihtoehdoksi. Tämä taas hidastaa suomen kielen oppimista.

Sanotaan, että kieli on avain yhteiskuntaan. Alkuvaiheessa maahanmuuttajan sosiaaliset kontaktit voivat rajoittua sosiaalitoimeen, työvoimatoimistoon ja eri viranomaistahoihin. Tällöin käytössä on viranomaiskieli, joka on maahanmuuttajataustaiselle erityisen haasteellinen. Jo palvelujärjestelmä on tuntematon ja vieraita käsitteitä on runsaasti. Kielen omaksumisessa menee aikaa ja vielä enemmän aikaa menee kulttuurin ymmärtämiseen. Joissakin kulttuureissa puhumista korostetaan, toisissa taas puheenvuoron odottamista arvostetaan.

Tunnen joitakin korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia, joiden suomen kielen taito ei ole kaikista kieliopinnoista huolimatta edennyt toivotulle tasolle. Yritteliäisyydestä tai motivaation puutteesta ei voida heitä kuitenkaan moittia. Ovatko sitten kielioppiin keskittyneet opinnot tarkoituksenomaisia, jos niitä ei ole päässyt hyödyntämään? Kielen kokonaisvaltaiselle ja aktiiviselle oppimiselle tulisi luoda riittävät edellytykset.

Maahanmuuttajan kotoutuminen on kaksisuuntainen tie. Se vaatii vastaantuloa niin maahanmuuttajalta kuin vastaanottavalta osapuolelta. Uskon, että moni maahanmuuttaja olisi iloinen arkipäivän kohtaamisista. Aidon kohtaamisen äärellä on mahdollisuus oppia niin toisesta kuin itsestään asioita, joita ei välttämättä tule aina ajatelleeksi.