Perheenyhdistämispolitiikka aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita

VL_151006_010

Oikeus perhe-elämään on turvattu Suomen laissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. EU:n perheenyhdistämisdirektiivi takaa oikeuden perheenyhdistämiseen. Siinä todetaan, että ”perheiden yhdistäminen on tarpeen, jotta perhe-elämä olisi mahdollista. Se edistää sellaisen sosiaalisen ja kulttuurisen vakauden muodostumista, joka helpottaa kolmansien maiden kansalaisten kotoutumista jäsenvaltioissa”. YK:n lasten oikeuksien sopimuksen mukaan perheenyhdistämistä koskevat hakemukset on käsiteltävä ”myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti”.

Todellisuus on usein erilainen kuin lain kirjain ja kansainvälisten sopimusten ylevät periaatteet. Suurin osa kansainvälistä suojelua saaneen lapsen huoltajista saa kielteisen päätöksen perhesidehakemukseensa. Sekä vuonna 2012 että 2013 vain yksi kansainvälistä suojelua saaneen huoltaja sai myönteisen oleskelulupapäätöksen. Usein kielteisten päätösten perusteluissa vedotaan perusteettomasti perhesiteen vapaaehtoiseen katkeamiseen. Perhesuhteen todistava DNA-testitulos sekä perheenjäsenten keskinäinen yhteydenpito erossaoloaikana eivät läheskään aina riitä vakuuttamaan viranomaisia.

Kielteiset päätökset ja pitkä erossaolo omista vanhemmista tai alaikäisistä lapsista tuntuvat raskailta. Ne myös traumatisoivat ihmisiä. Moni itse vastentahtoisesti omista lapsistaan erossa oleva tietää kuinka pahalta hajotetuista perheistä tuntuu. Taannoinen Soccan haastattelututkimus toi esiin sen jatkuvan huolen, joka perheenjäsenillä oli toisistaan.

Perhesidehakemusten määrä romahti vuonna 2012. Vuonna 2011 jätettiin yhteensä 2014 kansainvälistä suojelua saaneen perhesidehakemusta, vuonna 2012 hakemusten määrä putosi 599:ään.  Taustalla on ulkomaalaislakiin tuolloin tehty muutos, jonka mukaan oleskelulupahakemuksen on voinut jättää vain ulkomailla asuva perheenjäsen itse eikä Suomessa asuva perheenkokoaja hänen puolestaan.

Perhesidettä koskeva oleskelulupahakemus tulee jättää lähimpään hakemuksia käsittelevään Suomen edustustoon. Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa asuvalle lähin edustusto sijaitsee 2600 kilometrin päässä Dar-es-Salaamissa, Tansaniassa. Matkoja joutuu tekemään monta, koska hakemuksen jättäminen, hakijoiden kuuleminen, DNA-tutkimus ja päätöksen tiedoksianto voivat edellyttää useita käyntejä edustustossa. Hakemuksia otetaan vastaan vain henkilön oleskellessa laillisesti maassa, jossa Suomen edustusto on. Viisumin voimassaoloaika on aina rajallinen. Lisäksi silloin, kun henkilö joutuu matkustamaan toiseen kaupunkiin tai valtioon haastattelua ja DNA-testausta varten, perheiden on maksettava itse matkat ja niihin tarvittava ylläpito-, ruoka- ja mahdolliset viisumi- ja passikustannukset.

Varsin monilla perheenyhdistämiseen oikeutetuista perhesidehakemukset käytännössä raukeavat, koska koko prosessi on logistisesti ja taloudellisesti mahdoton. ECRE:n ja Punaisen Ristin Disrupted Flight-raportin mukaan kustannukset voivat nousta tuhansiin euroihin, jopa 10 000 euroon silloin, kun matkoja joutuu tekemään useita.

Myös Pakistanissa asuvalle afganistanilaiselle matkustaminen lähimpään perhesidehakemuksia käsittelevään edustustoon Delhiin, Intiaan on varsin hankala prosessi. Pakistaniin vainoa paenneet afganistanilaiset ovat yleensä paperittomia, jolloin he eivät voi asioida Pakistanin viranomaisten luona hoitaakseen Intiaan matkustamiseen tarvittavia lupia. He joutuvat matkustamaan Kabuliin, Afganistaniin voidakseen hakea viisumia Intiaan. Vaikka viisumit olisi hankittu, Intian viranomaiset ovat myös joskus tuntemattomasta syystä estäneet maahanpääsyn. Punainen Risti on raportoinut myös tapauksista, joissa perhesidehakemusta ei ole otettu ollenkaan vastaan perhesidettä todistavien dokumenttien puuttumisen vuoksi, vaikka Maahanmuuttoviraston ohjeistuksen mukaan virallisen perhesidedokumentin puuttuessa oleskelulupahakemukseen voi liittää kirjallisen selvityksen, joka arvioidaan haastatteluvaiheessa.

Vuonna 2013 kansainvälistä suojelua saaneen huoltajaa koskevien hakemusten keskimääräinen käsittelyaika oli 741 vuorokautta. Koska vuodesta 2010 lähtien perheenyhdistämistä hakevan lapsen pitää olla alaikäinen vielä päätöksen saadessaan, on pitkillä käsittelyajoilla suuri merkitys. Jos Maahanmuuttovirasto tekee kielteisen päätöksen perhesidehakemukseen perusteena 18 vuotta täyttäminen, sen tulee ulkomaalaislain mukaan selvittää onko prosessin pitkittyminen johtunut hakijasta riippumattomista syistä. Näin ei kuitenkaan ole aina tehty. Tuore korkeimman hallinto-oikeuden päätös kertoo asiasta selkeää sanomaa.

Poliittisessa puheenparressa perheiden yhteiselon estämistä perustellaan joskus kansantalouden säästöillä.  Todellisuudessa säästöjä ei tämän kokonaisväestön mittakaavassa pienen vähemmistön perheitä hajottamalla juuri synny. Erossaolo läheisistä aiheuttaa kohtuuttoman rasitteen ihmisille. Pitkittyneet stressi- ja kriisitilat estävät arjen rakentamisen ja ovat paitsi taloudellinen, myös inhimillinen taakka.

Alaikäisten lasten elämästä päätettäessä lapsen edun periaatteen tulee aina olla määräävin tekijä. Lapsen edun vastaisia ratkaisuja ei voi koskaan perustella taloudella.

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s