Väestöliitto järjesti viime viikolla vaalipaneeliin, johon kutsuttiin kansanedustajaehdokkaita suurimmista puolueista. Palataan hetkeksi viime viikon tapahtumiin:

Värikkäät banderollit julistavat Vanhalta Forumille asti: Seksi on politiikkaa. Majesteettiseen juhlasaliin on kerääntynyt lähes sata seksuaalioikeuksista kiinnostunutta.

Panelisteina paikalla on seitsemän kansanedustajaehdokasta: Maria Lohela (ps.), Mia Haglund (vas.), Johan Ekman (r.), Jani Toivola (vihr.), Paula Lehtomäki (kesk.), Anne Knaster (kok.) ja Tiina Tuomela (kd.).

Paneelin aiheena on Seksi on politiikkaa eli kenen käsissä on seksuaalisuuteen liittyvä päätöksenteko. Kysymykset koostuvat kolmesta teemasta: alaikäisten oikeus ehkäisyyn, turvallinen abortti ja avioliitto-oikeus. Teemoja alustavat Väestöliiton asiantuntijat Elina Korhonen globaalista ja Miila Halonen Suomen näkökulmasta. Paneelin vetää ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski.

Ehdokkaiden puheenvuoroista käy heti selväksi, että vaalit ovat tulossa: konsensus panelistien kesken löytyy nopeasti. Alkuun edustajien yksimielisyys hämmentää, onko Suomen puoluepoliittinen kenttä tosiaankin näin yhtenäinen? Hiljalleen säröä yksimielisyyteen löytyy. Erityisesti kristillisdemokraattien edustaja nostaa konservatiivista näkökulmaa esille. Tarkka kuuntelija saattaa löytää keskustelun lomasta myös vaalilupauksia.

Vaalilupaus 1: Ilmainen ehkäisy kaikille Suomen nuorille

Ensimmäiseksi keskustellaan nuorten oikeudesta ehkäisyyn. Väestöliiton Halonen kertoo esimerkin Rauman kaupungista, jossa alle 20-vuotiaille tarjotaan ilmaista ehkäisyä. Rauman kaupunki on säästänyt 100 000 euroa vuodessa nuorten aborttien vähennyttyä lähes puolella. Paneeli lanseeraa nopeasti termin ”Rauman malli”.

Panelistit ovat aiheesta vallan yksimielisiä: kaikki osallistujat kannattavat Rauman mallin laajentamista koko Suomeen. Ehdokas Lohela toteaakin, että ”kun yhteinen tahtotila on selvä, niin jatkossa tähän pitää voida panostaa.”

Ensimmäinen vaalilupaus annettu.

Vaalilupaus 2: pitkäjänteisempi kehitysyhteistyöpolitiikka, joka panostaa tyttöjen seksuaaliterveyteen ja koulutukseen

Seuraavaksi otetaan kantaa siihen, mitä Suomen kehitysyhteistyömäärärahoilla tulisi tehdä.

Ehdokas Toivola aloittaa kertomalla Eduskunnan väestö- ja kehitysryhmän tavoitteista: Suomen kehityspolitiikan tulisi olla pitkäjänteistä ja pohjautua pysyville teemoille. Pysyvinä teemoina Toivola mainitsee ihmisoikeusperustaisuuden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja eriarvoisuuden vähentämisen.

Muut ehdokkaat nyökyttelevät Toivolan tavoitteille. Lisäksi ehdotetaan, että Suomen tulisi keskittyä kehitysyhteistyössä tyttöjen lisääntymisterveyteen ja koulutukseen, eli niihin asioihin, ”jotka Suomi osaa parhaiten”.

Aittokoski tiivistää panelistien tunnot: ”kehitysyhteistyömäärärahat pysyvät ennallaan, ne kohdennetaan seksuaaliterveyteen ja Suomesta tulee seksuaaliterveyden suurvalta.” Yleisö aplodeeraa.

Vaalilupaus 3: suomalaisen terveydenhuollon piirissä hoitohenkilökunta ei voi kieltäytyä aborttitoimenpiteistä omantunnonoikeuteen vedoten

Korhonen aloittaa aborttiteeman: ”joka kahdeksas minuutti maailmassa kuolee tyttö tai nainen vaarallisen abortin seurauksena.” Halonen jatkaa kertomalla, että Suomessa on ehdotettu, että terveydenhuoltoalan työntekijöillä tulisi olla oikeus kieltäytyä aborttitoimenpiteisiin osallistumisesta omantunnon syistä. Esimerkiksi Italiassa tämä on johtanut abortin saamisen vaikeutumiseen, kun 70 prosenttia lääkäreistä kieltäytyy aborttitoimenpiteistä.

Aihe nostattaa tunteita pintaan ja yksimielisyys rakoilee. Panelistit Tuomelaa lukuun ottamatta kannattavat aborttioikeutta ja vastustavat omantunnonoikeutta. Abortti nähdään itsemääräämisoikeuskysymyksenä ja naisen oikeutena omiin valintoihin. Myös liberaalimpi aborttilaki saa kannatusta.

Aiheesta viriää keskustelu. Tuomela kertoo kannattavansa omantunnon vapautta, sillä abortissa kyseessä on elämä. Hän näkee, että aborttiin on oikeus vain silloin, jos kyseessä on valitseminen lapsen ja äidin elämän välillä.

Knaster huomauttaa, että mikäli sairaanhoitaja tai lääkäri ei halua osallistua abortin tekoon, hän on väärässä ammatissa ja voi valita erikoistuvansa toiseen lääketieteen osa-alueeseen. Ekman ihmettelee, miten hoitohenkilökunnan moraalispoliittinen mielipide voi olla tärkeämpi kuin naisen oikeus omaan terveyteen.

Vaalilupaus 4: uusi translaki ensi vaalikaudella

Kolmatta teemaa eli avioliitto-oikeutta pohditaan sekä globaalisti lapsiavioliittojen kautta että Suomen avioliittolainsäädännön kannalta.

Joka päivä 39 000 tyttöä joutuu naimisiin alaikäisenä. Lapsiavioliitot ovat panelistien mielestä tuomittava käytäntö. Lehtomäki ehdottaakin, että kehitysyhteistyötä käytettäisiin välineenä puuttua lapsiavioliittoihin: niille Suomen tukemille maille, joissa on lapsiavioliittoja, tulisi painottaa, että lapsiavioliitot eivät vastaa kansainvälisiä ihmisoikeuskäsityksiä.

Tasa-arvoisen avioliittolain takana seisovat kaikki paitsi Tuomela. Tuomela toteaa, että hän kannattaa luomuavioliittoa ja että myös konservatiivisille ajatuksille tulee olla mediassa tilaa.

Haglund naurahtaa, että jokaisessa vaalipaneelissa on kysytty ehdokkaiden mielipidettä tasa-arvoisesta avioliittolaista. Hän vakavoituu ja jatkaa: ”tasa-arvoisesta avioliittolaista päätettiin jo, nyt pitäisi siirtyä puhumaan translaista. Pitäisi keskittyä siihen miten ihmisoikeuskysymyksissä päästäisiin vielä eteenpäin.” Yleisö palkitsee puheenvuoron äänekkäästi.

Vain puolet panelisteista puhuu translain puolesta. Vaalilupaus jää puolikkaaksi.

Vaalilupauksista pidettävä kiinni

Tilaisuudesta jää kuva, että Suomessa tehdään ensi vaalikaudella edistyksellistä seksuaalisuuteen liittyvää politiikkaa niin Suomessa kuin Suomen kehitysyhteistyössä – riippumatta siitä, ketkä hallituksessa lopulta istuvat. Toinen asia on, kantavatko ehdokkaiden vaalilupaukset.

Äänestäjiltä odotetaan vaalien jälkeen aktiivisuutta ja valppautta laittaa päättäjät seisomaan sanojensa takana. Jos päättäjät lopulta syövät sanansa, se tulee muistaa seuraavia äänestyspäätöksiä tehdessä.