Psykologina kuulen usein tarinoita terapiassa käymisestä. Pääasiassa kokemukset ovat hyviä, mutta joskus tapaaminen ei ole vastannut tuttavan odotuksia. Yksi kokee, että terapeutti ei ymmärtänyt häntä. Toinen ei pidä terapeutin työtavasta. Kysyn aina saman kysymyksen: ”No, kerroitko sinä hänelle, miltä sinusta tuntui?” Vastaus on yleensä ”en”.

Jos ensitapaaminen terapeutin kanssa ei vastaa odotuksia, ihmisestä tuntuu väärinymmärretyltä ja yksinäiseltä, jopa loukatulta. Pariterapiassa hätä ja pettymys oman parisuhteen tilasta saavat aikaan kauhun, jos terapeutti ei tunnu ymmärtävän. Kyseessä on asiakkaan elämän tärkein asia.

Kaikissa ihmissuhteissa tulee väärinkäsityksiä ja loukkaantumisia. On normaalia, että asiakasta voi suututtaa jokin terapeutin sanominen tai mielipide. Yhteisymmärrys löytyy kysymällä ja korjaamalla. Varsinkin pitkässä terapiasuhteessa asiakas tuntee terapeuttia kohtaan sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita. Mikä voisi olla suurempi luottamuksen osoitus kuin uskallus ja lupa kuvata terapiassa myös pettymyksen tunteita? Jos asiakas ei voi kertoa terapeutille tunteistaan, onko tapaamisesta hyötyä? Asiakkaan ja terapeutin yhteistyösuhde vaikuttaa ratkaisevasti siihen, auttaako psykoterapia. Kielteisistäkin tunteista voi puhua rakentavasti. Epäystävällisyys ja uhkailu ovat asia erikseen. Asiakas voi myös vaihtaa terapeuttia niin halutessaan.

Ihminen heijastaa terapeuttiin myös aikaisempia kokemuksiaan ihmissuhteista. Terapiassa niitä voi rauhassa tutkia. Psykoterapia tarjoaa parhaimmillaan turvallisen paikan käsitellä pettymystä, ärtymystä ja vihan tunteita – ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta.

Lähteet:

Greenberg, L. (2014) The Therapeutic Relationship in Emotion-focused Therapy. Psychotherapy, 51(3), 350–357.

Safran, J.D.; Muran, J. C. & Shaker, A. (2014) Research on Therapeutic Impasses and Ruptures in the Therapeutic Alliance. Contemporary Psychoanalysis, 50(1–2), 211–232.