Tällä viikolla hallitus ratkaisee varhaiskasvatuslain yhteydessä tekemiensä muutosten kohtalon. Vielä on aikaa olla heikentämättä kahta tärkeää etuutta:  oikeutta subjektiiviseen päivähoitoon ja mahdollisuutta päättää, miten kotihoidon tuki jaetaan lapsen vanhempien kesken. Nyt myönnetään jo julkisuudessa, ettei muutoksista synny säästöjä. Sen sijaan halutaan uskoa, että ne luovat lisää työpaikkoja, vastoin monien työmarkkinoiden asiantuntijoiden arvioita. Tässä oma top-5 listani siitä, miksi muutokset ovat turhia.

1. Miksi romuttaa globaalisti ihailtua keksintöä ilman kunnon syytä? Niiden perheiden määrä, jossa toinen lapsi on kotona ja toinen lapsi käy kokopäiväisesti tarhassa, on häviävän pieni – erään arvion mukaan vain yksi (1!)) prosentti.
   
2. Miksi puuttua perheiden etuuksiin ilman arvioita siitä, miten ne vaikuttavat lapsiin? Niin YK, lapsiasiavaltuutettu kuin Lastentarhanopettajien liittokin korostavat kaikki, että muutosta on arvioitava lasten kannalta.
3. Miksi leikata perheiden etuuksia tilanteessa, jossa syntyvyys laskee neljättä vuotta peräkkäin? Kotihoidon tuki vaikutti 1990-luvulla siihen, ettei Suomen syntyvyys laskenut silloisen laman aikana.
4. Miksi kohdistaa muutokset juuri köyhimpiin perheisiin? Kotihoidontukea käyttävät erityisesti vähemmän koulutetut ja monilapsiset äidit, joilla ei ole vakituista työpaikkaa.
5. Miksi leimata juuri toisen lapsen kanssa kotona olevia vanhempia? On varmasti joitain lapsia, jotka viettävät ylipitkiä päiviä päivähoidossa. Tästä tulisi voida keskustella niin julkisuudessa kuin päiväkotien henkilökunnan ja vanhempien välillä. Silti en usko, että pitkät tarhapäivät koskevat vain vauvojen isompia sisaruksia (joita oli ylipäänsä vähän, ks kohta 1). Kuten mm. Naisasialiitto Union korostaa, kaikilla lapsilla tulisi olla oikeus hyvään varhaiskasvatukseen.