Subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon ei saa luopua!

shutterstock_189382016Hallitus kaavailee subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista osana uutta varhaiskasvatuslakia. Kokoaikaisen päivähoidon sijaan kotona perhevapaalla olevilla olisi oikeus vain osa-aikaiseen hoitopaikkaan. Lapselle voitaisiin kuitenkin hakea kokoaikaista hoitopaikkaa, mikäli siihen olisi sosiaalisia tai kasvatuksellisia perusteita.

Esityksestä ei ole tehty lapsivaikutusten arviointia. Vahvin perustelu näyttää liittyvän kuntatalouden säästöihin. STM teki vuonna 2004 yhdessä Kuntaliiton kanssa kyselyn päivähoitotilanteesta kunnissa. Kyselyyn vastanneiden kuntien (24 kuntaa) arvioiden mukaan tuolloin kokopäivähoidossa olevista lapsista noin 3 prosentilla oli kotona perhevapaalla oleva vanhempi. Tuoreempia selvityksiä asiasta ei tiettävästi ole tehty, ei myöskään tiedetä kuinka monta tuntia nämä lapset ovat keskimäärin päivähoidossa.

Kuopiossa arvioitiin keväällä 2014 että noin 1 prosentti kokopäivähoidossa olevista lapsista – 34 lasta – oli sellaisia, joiden vanhempi oli kotona perhevapaalla, eikä hoitoon ollut sosiaalisia tai kasvatuksellisia syitä. Jokainen voi arvioida, kuinka merkittävästä säästöstä on kyse, jos nämä lapset siirtyvät osa-aikaiseen hoitoon.

Säästöjen syntyminen edellyttää sitä, että kunnat voisivat päättää mihin kellonaikaan ja missä päiväkodissa osa-aikaista hoitoa olisi tarjolla, jotta osa-aikaratkaisuilla olisi todellista vaikutusta esimerkiksi henkilöstön määrään. Nämä tarjolla olevat osa-aikavaihtoehdot eivät kuitenkaan välttämättä sovi aina perheiden tarpeisiin.

Subjektiivista päivähoito-oikeutta koskevista lausunnoista löytyy vain harvoja, joissa ehdotusta kannatetaan selvästi. Työntekijäjärjestöt, päivähoidon ja kasvatusalan ammattilaiset samoin kuin monet perhejärjestöt vastustavat ehdotusta melko yksimielisesti. Sen sijaan työnantajat kannattavat ehdotusta, vaikka on vaikea nähdä miten päivähoito-oikeuden rajaamisella edistetään esimerkiksi äitien työllistymistä.

Jos kokopäiväisestä päivähoidosta tulee harkinnanvaraista, otetaan iso askel taaksepäin. Päivähoito-oikeuden rajaaminen ei ole varhaiskasvatuslakiuudistuksen hengen mukaista. Uudistuksen tavoitteena on turvata kaikkien lasten oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen – ei kaventaa perheiden mahdollisuuksia valita lapselleen sopivin hoitomuoto. Perheiden yhdenvertainen kohtelu voi myös vaarantua, jos kunnille jää vapaat kädet päättää siitä, kuka lopulta on kokoaikaisen päivähoidon tarpeessa ja kuka ei.

Käytännössä ehdotus voi kasvattaa kuntien menoja, jos osa-aikainen hoitopaikka ei vähennäkään päiväkodin henkilöstön tarvetta, tai jos kokoaikaisen hoitopaikan tarpeen arvioiminen edellyttää erilaisia lausuntoja kunnan virkamiehiltä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että päivähoito-oikeuden rajaamista ja siihen kytkettyä kotihoidon tuen puolitusta isän ja äidin kesken koskevia lakiesityksiä yritetään viedä läpi vaikka väkisin. Lähes kaikissa selvityksissä ja asiantuntija-arvioissa ehdotusten vaikutukset on kuitenkin arvioitu lähes päinvastaisiksi niille asetettuihin tavoitteisiin nähden.

Subjektiivista päivähoito-oikeutta koskevassa kiistassa on lopulta kyse enemmän periaatteellista kysymyksistä kuin suurista rahoista. Oikeus laadukkaaseen päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen on yksi suomalaisen perhepolitiikan kulmakivistä. Nyt tekeillä olevalla varhaiskasvatuslain uudistuksella on tässä tärkeä rooli. Ei ole yhdentekevää, minkälaiset periaatteet ohjaavat lain valmistelua. Päivähoito-oikeuden rajaaminen ja harkinnanvaraisuuden lisääminen merkitsevät luopumista yhdenmukaisuuden, tasa-arvon ja universalismin periaatteista.

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s