Lost in translation

shutterstock_227037550Sofia Coppola ohjasi tuon nimisen elokuvan ihmisistä, jotka sekoilivat kahden lennon välillä. He olivat jostain tulossa ja johonkin menossa, mutta vähän hukassa.

Minäkin olen siirtymätilassa. Muodollisesti olen vielä työelämässä, mutta lomalla. Ensi kuun alusta olen eläkeläinen. Minulle pidettiin hieno läksiäisjuhla. Haikein mielin, mutta kiitollisena saatoin jättää työelämän.

Mielestäni ihan jokaiselle eläkkeelle lähtijälle pitäisi järjestää läksiäisjuhla. Ketään ei saisi päästää työelämästä pois muuten kuin kiitosten kera. Eikä heitäkään, joiden työsuhde päättyy tuotannollisista tai taloudellisista syistä. Erityisesti ei heitä.

Miltä nyt tuntuu? 38 vuotta työelämää on takana. Tuhannet siteet työhön alkavat höltyä. Olen omaksumassa eläkeläisen roolia. Muutosvaiheen tunnelmaa edesauttaa, että vietän tätä siirtymävaihetta Australiassa. Täältä lähdin viimeiseen työhöni Väestöliiton toimitusjohtajaksi ja tänne palasin, ainakin kolmeksi kuukaudeksi.

Äkkiseltään voisi luulla, että maat ovat täysin erilaisia. Mutta paljon on samanlaistakin. Vaikkapa pääministerit. Mr. Abbot, hallitsevan konservatiivipuolueen johtaja, maan pääministeri, on vannoutunut urheiluhullu.

Edellinen hallitus, Julian Gillardin johtama työväen puolueen ja vihreiden koalitio, sai aikaan lain, joka velvoitti yritykset maksamaan veroa hiilijalanjäljestään. Se tietysti aiheutti kustannuksia hiilivoimaloille ja nosti energian hintaa . Mr. Abbot lupasikin valtaan päästyään lakkauttaa kyseisen lain. Joulupuheessaan hän piti tätä hallituksensa suurimpana saavutuksena ja iloitsi siitä, että erityisesti Australian perheenemännät hyötyvät asiasta. Joka kerta kun he panevat silitysraudan päälle, he voivat olla iloisia muistaessaan, että vuodessa sähkölasku on uuden lain ansiosta 500 dollaria vähemmän. Opposition edustaja totesi, että pääministeri olisi voinut yhtä hyvin sanoa naisille, ostakaa parempi rauta, pysykää kotona ja silittäkää enemmän.

Toki on muutakin eroa Suomeen verrattuna: täällä juuri kaksinkertaistettiin hallituksen naisministerien lukumäärä. Se nousi kerralla yhdestä kahteen. Päivähoidolla on kovat laatuvaatimukset, mutta laskun maksavat perheet itse. Päivähoito, eli varhaiskasvatus, maksaa 80-100 dollaria päivältä. Eikä hintaan sisälly ruoka. Ehkä naisten on tosiaan tarkoitus pysyä kotona silittämässä.

Huoli on kuitenkin väestön vanhenemisesta, joten lapset olisivat tervetulleita. Mr. Abbotin vaalilupauksiin kuului palkallinen äitiysloma. Lakiesitys on tarkoitus antaa parlamentille tänä vuonna. Toteutuessaan se nostaisi Australian perhepolitiikan suhteen sivistysvaltioiden joukkoon. Suomessahan asia toteutui joskus 70-luvun alkupuolella.

Ehkä suurin poikkeavuus Suomeen verrattuna on ystävällisyys ja huomaavaisuus, jolla ihmiset kohtelevat toisiaan. Pieniä, elämää pehmentäviä kohteliaisuuksia – kuten päivää, kiitos, mitä kuuluu – tuntemattomat ihmiset sanovat toisilleen. Tämän kun saisi tuotua Suomeen!

Ihan vielä en tunne itseäni eläkeläiseksi. No worries, kuten aussi sanoisi, täällä ollaan ja totutellaan ajatukseen. Odotan kiinnostuneena mihin matka jatkuu.

Helena Hiila-O’Brien (Väestöliiton toimitusjohtaja 2002-14)

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s