Äitini oli omaksunut äidiltään vanhemmuuden keskeisen ajatuksen ja välitti sen edelleen meille tyttärille: ”Lasten pitää aina päästä parempaan kuin vanhempansa.” Hänen keskeinen neuvonsa oli: ”Hanki itsellesi hyvä ammatti niin, että olet taloudellisesti itsenäinen.” Äiti itse, osin olosuhteiden ohjaamana, luopui omista kunnianhimoisimmista unelmistaan ja nykysanoin ilmaistuna ”satsasi perheeseen”. Elintasosta tingittiin, mutta meillä tyttärillä oli aina kuuntelija ja rohkaisija kun sitä tarvitsimme, ja hyvää kotiruokaa säännöllisinä ateria-aikoina.

Kävimme koulut ja hankimme ammatit. Meistä tuli myös äitejä. Siihen oma äitimme taas sanoi: ”Kaikkea ihminen voi katua elämässään, mutta ei sitä, että on hoitanut lapsiaan hyvin silloin, kun nämä ovat pieniä.”

Olen nyt vuorollani vanhemman ja isovanhemman roolissa. Lapsuudestani sukupuolten tasa-arvo on huikeasti parantunut, koulutusmahdollisuudet kehittyneet ja yhteiskunta ottanut vastuuta perheiden palveluista. Olen neuvonut tyttäriäni ja poikiani: ”Opiskelkaa ja hankkikaa itsellenne koulutus alalle, joka teitä innostaa ja jossa voitte käyttää ja kehittää parhaita puolianne.” Vastikään äidiksi tullutta tytärtäni olen kannustanut pitämään lasta paljon lähellään ja jakamaan hoivavastuuta lapsen isän kanssa.

Mielessäni olen miettinyt, pääsevätkö nyt nuoruuttaan elävä sukupolvi ja heidän lapsensa parempaan kuin vanhempansa. Ja mikä oikeastaan olisi parempaa? Maailma on avautunut ja samalla monella tapaa polarisoitunut. Eurooppa on vauras, mutta väestö vanhenee ja taloudet ovat vaikeuksissa. Teknologian kehitys on muuttanut ja muuttaa radikaalisti kommunikaatiota, työn tekemistä ja arkielämää. Luonnon kestävyys on vakavasti uhattuna.

Olen pohtinut monesti myös sitä, olenko itse vanhempana kyennyt tukemaan ja rohkaisemaan omia lapsiani yhtä hyvin kuin omat vanhempani tukivat ja kannustivat minua. Olen kyllä tehnyt kotiruokaa äitieni ja isoäitieni perinteitä nykypäivään soveltaen, mutta läsnäolossa ja sen myötä ruoka-aikojen säännöllisyydessä on ollut paljonkin toivomisen varaa. Toisaalta olen muiden ikäisteni äitien ja isien tavoin antanut lapsille mallin siitä, että perheen ja työuran voi yhdistää. Lapsillemme sukupuolten tasa-arvo työelämässä ja perheessä on lähtökohta, melkein itsestäänselvyys.

Aikanaan kouluttauduin juristiksi. Yli kahden vuosikymmenen työskentely sosiaali- ja terveysministeriössä kasvatti minusta sosiaali- ja terveyspolitiikan ammattilaisen. Tammikuun alussa elämässäni alkoi uusi vaihe, kun aloitin työt Väestöliitto ry:n toimitusjohtajana.

Väestöliitto tekee töitä nuorten sekä perheiden hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden vahvistamiseksi. Koen, että nämä ovat juuri niitä elämäntavoitteita, joihin äitini ja hänen äitinsä elämänkokemuksensa pohjalta viittasivat. Uudessa tehtävässäni tarvitsen ja voin käyttää kaikkia niitä eväitä, joita reppuuni on kertynyt opinnoissa, työssä ja henkilökohtaisessakin elämässä.

Väestöliitossa minua innostaa mahdollisuus olla luomassa uutta. Tahdomme liitossa rakentaa jäsenjärjestöjemme, yhteistyökumppaniemme ja palvelujemme käyttäjien kanssa parempaa tulevaisuutta nuorille ja perheille. Järjestön työn tulokset syntyvät yhteisiin tavoitteisiin sitoutuneen ja kunnianhimoisen asiantuntijajoukon voimin.

Tutkimme, mitä muutoksia tarvitaan, jotta nuorten ja perheiden hyvinvointi lisääntyy. Tämän tiedon pohjalta suunnittelemme ja toteutamme erilaisia kehittämishankkeita. Levitämme tietoa myös alan muille toimijoille ja sidosryhmillemme ja olemme niiden kanssa vuorovaikutuksessa niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Teemme myös käytännön neuvonta- ja palvelutyötä suoraan nuorille ja perheille. Tuloksena ovat parhaimmillaan tiedon ja ymmärryksen lisääntyminen ja muutokset ihmisten arvoissa ja asenteissa. Lopuksi, ehkäpä tärkeimpänä, ihmisille syntyvät kokemukset siitä, että he ovat saaneet tukea tai tulleet autetuksi.

Jatkossakin haluamme Väestöliitossa olla osaavia, rohkeita ja innovatiivisia niin kuin järjestön perustajat ja myöhemmät toimijat ovat olleet. Tavoitteemme on selvittää, millainen on se parempi tulevaisuus tässä muuttuvassa maailmassa, johon voisimme lapsiamme ohjata ja rohkaista. On tärkeää, että tätä työtä tehdään tutkimustiedon sekä asiantuntemuksen lisäksi myös sydämellä.

Eija Koivuranta on Väestöliiton uusi toimitusjohtaja. Hän aloitti työnsä Väestöliitossa tämän vuoden alussa.