Olen menossa naimisiin. Päivämäärä on tiedossa, ajatus hääpaikasta on, vihkiseremonia muotoutuu ajatuksissani, vieraslista on alustavasti koottu ja budjetti mietitty. Nyt pitäisi miettiä mekkoa. Sitä erityistä mekkoa. Sitä mekkoa, jota kannan ylläni elämäni onnellisimpana päivänä. Sitä mekkoa, jossa minut muistetaan. Sitä mekkoa, jonka pitää olla täydellinen.

On seitsemän kuukautta häihin ja olen kaasoineni varannut aikoja mekkojen sovitukseen. Minulla on paljon ajatuksia mekosta, mutta selkeää kuvaa ei kuitenkaan vielä ole. Minun on myös vaikea ymmärtää, miten yksi valkoinen mekko voi täyttää kaikki täydellisyyden kriteerit? Mikä siitä tekee niin erityisen – paitsi se, että kaikella hää-etuliitteen omaavalla on hintaa enemmän kuin liikaa?

Ensimmäisessä paikassa kerron myyjälle, etten ole ihan varma siitä mitä etsin, mutta olen avoin kokeilemaan kaikkea. En myöskään vierasta ajatusta lyhyestä häämekosta. Lähdemme kokeilemaan. Pitsiä, maalaisromantiikkaa, lyhyttä, epäsymmetristä, klassista, sähäkkää… Nopeasti tajuan, ettei lyhyt mekko sovi lyhyelle naiselle, ja että pitsi ja maalaisromanttisuus on kaunista – jonkun muun päällä. Sähäkkä helma ja pieni epäsymmetrisyys voisivat olla minun juttuni, mutta myyjä ei ota tätä kuuleviin korviinsa – tarjoaa vain klassisia pitsiunelmia. Vaihdamme paikkaa.

Seuraavassa paikassa emme pääse kokeilemaan mekkoja ollenkaan, sillä meillä ei ole ajanvarausta. Katselemme kuitenkin mekkoja rekissä. Kun kuulen niiden hinnan ja kuuden kuuden kuukauden toimitusajan, jätän ne nätisti roikkumaan paikallensa.

Kolmannessa paikassa valikoima on suppea. Kokeilen liikkeen lähes jokaista mekkoa ja viimeisen mekon kohdalla totean, että se on ihan kiva. Minuun alkaa iskeä epätoivo: onko sellaista mekkoa olemassa, joka miellyttäisi minua edes osittain? Mitä jos en löydäkään sitä ja joudun menemään naimisiin mekossa, joka ei olekaan täydellinen? Mekossa, joka on ihan kiva?

Hätäpäissäni varaan toisen sovitusajan parin päivän päähän. Miten voin panikoida tästä asiasta jo tässä vaiheessa? Aikaa häihin on vielä puoli vuotta!

Neljännessä paikassa vastaanotto on mukava. Liikkeessä on sotku edelliseltä illalta. Liikkeen valikoima on laaja, jos täältä ei löydy unelmamekkoa, niin sitten sitä ei ole. Samaan aikaan tunnen toivoa ja epätoivoa mekon löytymisen suhteen.

Kokeilen mekkoja, monia, kymmeniä mekkoja. Yksi mekko säväyttää. Olisiko tämä se? Jatkan sovittelua, mutta huomaan vertailevani muita mekkoja siihen yhteen. Pyydän saada sovittaa sitä uudestaan. Ostopäätös on tehtävä heti, varausmahdollisuutta ei ole. Kävelen mekko ylläni ympäri kauppaa. Se on hyvin lähellä sitä mitä luulen haluavani, mutta jokin asia siitä puuttuu… Tajuan puutteen ja kerron tästä myyjälle, joka kuittaa ongelmani näyttämällä muutoshinnastoa – haluamani muutos on pieni. Mieleni valtaa helpotus ja hyvän olon tunne. Tämä se on. Ostopäätös on tehty.

Kyllä – mekko on hyvin tärkeä osa häitä. Mekko on usein myös se, mistä puhutaan, varsinkin naisten kesken. Täydellistä mekkoa ei ehkä ole, ja odotukset valkoisen mekon suhteen voivat olla liialliset – niin minullakin. Se on kuitenkin ”vain” valkoinen mekko. Voin kuitenkin kertoa kokemuksesta että, kun se riittävän täydellinen mekko osuu kohdalle, sen kyllä tietää.