Muutto, remontti, tuparit, rikki menneet kodinkoneet, väärin asennetut huonekalut, hääsuunnittelua, polttarisuunnittelua, sosiaalista elämää, uuden kodin sisustamista, uuteen asuinympäristöön tottumista, arkea… Huuhhu! Joskus elämä vie niin lujaa, että on vaikea pysyä mukana. Arki on myrskyisää, eikä se välttämättä johdu ristiriidoista, vaan siitä, että liikaa asioita yksinkertaisesti tapahtuu samaan aikaan. Keskellä myrskyä yrittää kuitenkin muistuttaa itseään siitä, että arki vielä tasaantuu. Kun myrsky laantuu, iskee epäilys: onko se nyt ohi vai olemmeko myrskyn silmässä?

Myrskyn laannuttua olo on ihmeellinen. Koko ajan pitää olla liikkeessä, sillä siihen on tottunut. Mutta oikeastaan mitään ei tarvitsisi tehdä, vaikka on koko ajan liikkeessä, ei ole oikein varma siitä mitä on tekemässä ja miksi. Jossain kohtaa todellisuus iskee kuin seinää päin kävelisi – järjetön väsymys. Pakolliset asiat tehdään, mutta oma kokemus siitä, ettei saa mitään aikaiseksi vaivaa takaraivossa. Illat menevät sohvalla istuskellessa huonoa omatuntoa analysoiden. Miksi en saisi välillä vain istua? Tässä kohtaa pitäisi viimeistään havahtua, ottaa aikaa lepäämiseen – palautumiseen – ja antaa sisäisen rauhan hiipiä takaisin mieleen.

Hetken tauon jälkeen mieli alkaa rauhoittua. Arki on tasaantunut ja rullaa lähes omalla painollaan. Kaikki on hyvin. Arjessa alkaa nähdä sen ihanuuden ja ne pienet arkiset ilot: auringonpaiste joulukuussa, hyvin menneet treenit, ihanat ystävät, ennen kaikkea paras puoliso ja ihana yhteinen arki. Kun myrsky laantuu ja arki tasaantuu, elämä näyttää parhaat puolensa – se pitää vain osata nähdä. Näkeminen ei aina ole helppoa, mutta kun pääsee siihen vaiheeseen että näkee, on elämä ihanaa!