Uusi, elämääsi tullut pieni ihminen myllersi kaiken. Pyöräytti kertalaakista päälaelleen aikataulut, elämäsi tärkeysjärjestyksen, vähintäänkin makuuhuoneen sisustuksen, pyykkivuoren koon ja samalla mahdollisesti heilutteli parisuhteesi raameja. Sen lisäksi pieni ihminen laittoi uusiksi ihmissuhdeverkostosi. Eivät kaikki ihmissuhteet muuttuneet miksikään, mutta ehkä kuitenkin oli vaikeampi löytää yhteistä aallonpituutta ystävien kanssa, kun ne tärkeimmät asiat elämässä olivat heittäneet häränpyllyä.

Huomasitko, että jossain vaiheessa heistä, entisistä ystävistä, ei kuulunutkaan mitään? Tyrehtyivätkö sinunkin yhteydenottosi erilaisiin aikatauluihin lapsettomien ystävien, mutta myös perheellisten ystävien kanssa? Silloin kun sinulla olisi aikaa, he ovat töissä ja illalla kaikki ovat perheidensä parissa tai harrastuksissa. Työelämässä tai opiskelupaikalla olleet päivittäiset kontaktit jäävät vähintäänkin tauolle, elleivät katkea kokonaan. Enää ei voi istua lounaalla yhdessä työkavereiden kanssa ja pohtia maailmanmenoa.

Nyt on seuranasi tuo uusi, pieni ihme. Ja riittäähän siinä ihmeteltävää! Rakkauden määrä saa uudet mittasuhteet, se mikä oli ennen tärkeää, näyttäytyy nyt eri valossa. Et olisi voinut arvata sitä, miten paljon voi rakastaa ja sietää. Mutta. Miksi sitten tunnet haikeutta ja yksinäisyyttä?

Vaivihkaa, päivien seuratessa toistaan, viikkojen ja kuukausien vieriessä, pakkaillessasi vauvabodyja, hankkiessasi taas yhtä kokoluokkaa suurempia kurahousuja, huomaat yksinäisyyden hiipineen kotiisi. Päivät tuntuvat toistavan tuttua kopiota, eivätkä satunnaiset irtiotot, yksintehdyt kauppareissut, tuo poikkeusta siihen, että sisälläsi velloo joukko jakamattomia asioita. Niitä, jotka huutavat sisälläsi ja tarvitsisivat kuulijan. Käyt läpi tähänastisen elämäsi ehkä suurinta kehityskriisiä, mutta kelle siitä voisi puhua? Vaunulenkillä vastaantulevat äidit näyttävät kiireisiltä ja puuhakkailta, kun he pipon tupsut heiluen työntävät vaunuja toisella kädellä ja vetävät rattikelkkaa toisella. Puoliso tulee illalla kotiin huoahtamaan vauhdikkaasta oravanpyörästä, eikä välttämättä jaksa olla täyttämässä seurankaipuutasi ja kuunnella syväluotaavia pohdintoja työpäivän päätteeksi.

Moni tuore äiti on samassa tilanteessa: kaksin, mutta yksin. Rohkaisen sinua kuuntelemaan hetken aidosti ihmistä, jonka kohtaat hiekkalaatikon reunalla, äiti-lapsipiirissä tai pulkkamäessä. Sitä äitiä, joka aloittaa puheen jostain ihan muusta – hänellä saattaisi olla enemmänkin sanottavaa.