Viime aikoina netissä ovat levinneet omakohtaiset blogit ja kommentoinnit perheen ja työn yhteensovittamisesta: Onko edes mahdollista tehdä riittävä määrä töitä ja samoina vuosina hoitaa riittävän hyvin kotia ja lapsia?

Kirjoituksista huomaa, kuinka moni kokee asian omakseen: Teksteissä mietitään, miten järjestän tämän päivän? Miten varaudun yllätyksiin ja yllättäviin tilanteisiin? Mihin aikaani käytän? Kenen kanssa eri asioiden hoitamista ja vastuita jaan? Entä miksi koko ajan tuntuu, että aikaa olisi käytössä päivittäin liian vähän? Kiire painaa, ja tekemättömien töiden ja tehtävien lista kasvaa.

Työpaikkoja on tällä hetkellä tarjolla vähemmän kuin on työtä toivovia. Ne puolestaan, joilla työpaikka on, pyrkivät pitämään siitä kiinni. Toiset lähettävät hakemuksia, tai luovuttavat. Työteko ei jakaudu tasapuolisesti, ei siis myöskään perusturvallisuus ja toimeentulo.

Lapsiperheiden vanhemmilta vaaditaan paljon joustavuutta ja ajankäytön hallintaa. Sitä tarvitaan niin työ- kuin yksityiselämässäkin. Perheen tarpeet, työn tavoitteet ja vaatimukset sekä oma muu elämä siinä keskellä – tai sivussa. On oltava joustava mieli ja keho.

Iän mukana joustavuus usein vähenee: ei ole samantekevää, milloin ja mitä syöt, milloin ja missä nukut, kuinka pitkiä työpäiviä teet, miten rentoudut vapaa-aikanasi. Työn ja muun elämän rajanveto ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on elämänmittainen kenttä isoja ja pieniä asioita. Haasteet vaihtelevat eri aikoina. Esimerkiksi yöheräämisten ja pätkittäisten unien syyt vaihtelevat: herättäjiä voivat olla vauva, leikki-ikäinen, kotiin myöhään palaava murrosikäinen, sairauksien aiheuttamat kivut, vaihdevuodet tai kuorsaava puoliso. Osaan tilanteista voi jonkin verran yrittää vaikuttaa. Joissakin taas asiaa tai ongelmaa on siedettävä jonkin aikaa, tai muutettava jotakin todella radikaalisti.

Joskus on kysyttävä vain yksinkertaisesti, miten selviän tästä päivästä, miten jaksan huomiseen. Toivottavaa on, ettei näitä päiviä ole monta peräkkäin. Usein erilaisissa kuormittavissa elämäntilanteissa ja kriiseissä näitä sietokykyä mittaavia päiviä on kuitenkin monella enemmän kuin toivoisi. On asioita, jotka kasaantuvat, ja asioita joihin ei toiveista huolimatta pysty paljonkaan vaikuttamaan.

Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, kuten sanotaan. Toivotaan siis, että mahdollisimman monella olisi juuri nyt, juuri tänään, elämäntilanteessaan siedettävä olla. Parhaimmillaan asiat voivat olla peräti mukavasti.